REDLINE 3 - TVT Tapahtuma - 23.5 Klo 19:30

[Furean]

Pelataan yksi kokoillan respallinen tehtävä Kylmä sota-teemalla ulkomaalaisten vierailijoiden kanssa. Tehtävässä neuvosto laskuvarjojääkärit suorittavat iskun jenkkien takalinjaan. Mukaan mahtuu noin 75 afilaista.

Taustamusiikkia kun luet tätä[+] Spoiler

phpBB [media]

Taustatarina[+] Spoiler

REDLINE III, THIS TIME IT’S REDLINEST

Night, 3rd of April, 1985
West Germany


The low hum of transport planes at jump altitude fills the sky somewhere northwest of Wellendorf.

The 35th Guards Air Assault Brigade had received their orders earlier that day. Being a jump readiness unit, there was no hesitation on the part of the soldiers to do their duty. They had done this dozens of times on exercises. Awoken in the middle of the night, unshowered and unshaved, parachute rigs in hand they were packed into AN-12 transport planes that would carry them deep into enemy territory. The 351st Airborne Battalion would be the first on the ground.

Yet this time had been different. The ammunition issued to them was live, their usually jovial leaders stone faced, grim. They were all well aware of where they were going and what they were being called upon to do. Extensive briefing and planning among the leadership had been completed days prior.

The initial objective of the 351st would be to jump into the Wellendorf area and secure three important points of interest. They are to secure primary road junctions, destroy supply depots and overrun communication as well as observation posts. From then on, they are to hold in place and wait for relief.

The cold spring air of west Germany would greet them on the way down. As each man plunged into the pitch black night he could see the fires burning on the horizon. Great flashes, blast clouds extending miles high. Those old and wise enough to know said a prayer and begged to be forgiven and those too young to understand clung to their rifles like children to their mother’s bosom. War had come to Europe and it would scar her face permanently.

Tehtäväalue[+] Spoiler

AIKA/PAIKKA:
LA 23.5.2020 Klo 1930
AFI TS
Eventti Servu

Osallistuminen:
1. Ilmoittaudu awatsiin
2. Valitse roolit mitkä kiinnostaa
3. Lataa Redline-Repo
4. Testaa repo serverillä

[FinnBlitz]

[SgtArmyGuy]

Copypastaa Discordista:

BLUFORin kokemus oli, ettei meillä ollut oikein missään vaiheessa toimivaa PST-kykyä. Vihollinen ajoi jo ihan alussa puolustuksemme läpi, kun Dragonilla ei pystynyt niihin vaikuttamaan (koska syyt) ja M113:n konekivääreillä ei saatu mitään aikaan. Bravo-joukkueelle ei lisäksi ollut annettu koko tehtävään mitään kessiä kummempaa, jolloin heidän pelinsä muuttui kuulemma maaliosastomeiningiksi. Oman joukkueeni liike pysähtyi vihollisen vaunuihin, koska käytännössä minnekään ei voinut mennä joutumatta välittömästi BMD:n suolaamaksi. Käytännössä ryhmät jäivät istumaan asemiinsa, kun liikkua ei voinut. En yhtään ihmettele, että jalkaväellä oli kurja eventti.

Käänteisesti on kyllä pakko onnitella Häröä siitä alun kylänvaltauksesta strategisena peliliikkeenä, koska käytännössä se tuhosi BLUFORin kaikki vastahyökkäysmahdollisuudet heti alkuunsa! En voinut lähettää joukkoja etelän kautta Bravon tueksi niin kuin oli suunniteltu, koska keskellä kenttää oli joukkueellinen vihollista vaunujen kanssa tuhoamassa kaiken, mikä liikkui. Peliteknisesti olen toki sitä mieltä, että liian laaja kartta ja onneton PST-kalustomme tekivät kyseisen peliliikkeen toteuttamisesta OPFOR:ille turhan helppoa ja riskitöntä. Ei meillä rehellisesti sanottuna tuntunut olevan mitään keinoa pysäyttää vihollista edes silloin, kun se ajoi suoraan asemiemme läpi...

Ihan viimeisen objektiivin puolustus tuntui jo paljon mielekkäämmältä, kun maasto salli jalkaväen järkevän käytön, ja vaunut eivät vain vedelleet kaikkea matalaksi kilometrin päästä.
Omat tehtävän aikana kuulemani raportit Dragonista olivat, että ne bugailivat, niitä jouduttiin kantamaan asemaan tulen alla ja siinä samalla sitten kuoltiin, ja ettei niillä osunut mihinkään; esim. puolustuksen kärjessä ollut A3 (Rygen ryhmä) raportoi jo vihollisen ekan ohiajon jälkeen, ettei heillä ollut enää siinä vaiheessa minkäänlaista PST-kykyä. Supermiehet eivät onneksi antaneet tämän häiritä, vaan pysäyttivät vihollisen idästä tulleen joukkueen tästä huolimatta (joskaan eivät aiheuttaneet sille AAR:n perusteella minkäänlaisia tappioita).

Käytännössä siis puolella BLUFORin joukkueista ei ollut PST:tä alun perinkään (Alpha sai kaikki lelut ja Bravo ei mitään, mikä ymmärrettävästi suututti ulkkiksia ja pahensi maaliosasto-fiilistä), ja se PST mikä oli, ei toiminut. Lopun metsässä tämä ei haitannut, koska taisteluetäisyydet olivat niin lyhyitä ja joukot pystyivät pistämään LAW:lla menemään. Tasapaino-ongelmat olivat siis kaikkein eniten käytetyssä kalustossa (vaunut vs. onneton PST) ja kartassa (liikaa vaunuja suosivaa avointa lääniä). BLUFORin puolustus jäi todella staattiseksi, koska BMD-ylivoiman takia emme uskaltaneet siirtää mitään mihinkään, ja valtavan puolustusalueen takia joukot jäivät samalla kaikkialla liian ohueksi. Mikäli taas olisimme olleet yhdessä klimpissä objektiiveilla, niin olisimme kuolleet tykistöön ja vaunujen tuliylivoimaan. Strategiamme perusta oli vihollisen vaunujen tuhoaminen kyljestä niiden liikkeen aikana, mikä osoittautui kuitenkin käytännössä mahdottomaksi käytössämme olleella kalustolla.

Itse olen erittäin tyytyväinen oman joukkueeni suoritukseen hankalassa tilanteessa, mutta en johtamiseni ansiosta. Käytännössä en pystynyt tekemään mitään sellaista, mikä olisi parantanut joukkueen suorituskykyä; heitin vain miehet asemaan ja kuuntelin, kun heidät tapettiin sinne. Kaikki kiitos illan onnistumisista ryhmyreille!

[Enzio]

Suunnittelu

Varmaankin yksi mielenkiintoisin osio johtajien näkökulmasta. Tähän saa upotettua aikaa, niin paljon kuin vain pystyy, jännityksen kasvaessa tapahtuman lähestyessä. Onko asioita, tekijöitä ja muuttujia kyennyt tarpeeksi huomioimaan ja ennakoimaan. Järjestäytyminen, huolto, respa, organisaation ylläpito jne. Mitä jos suunnitelma menee kokonaan uusiksi ensimmäisestä kontaktista, pystytäänkö soveltamaan? Uskallan väittää näiden kysymyksien ja tuntemuksien painavan isompia johtajia joka tapahtumassa, oli homma tuttua tai ei. Viimeksi isommissa saappaissa ollut pari vuotta takaperin puolustajan komentajana. Tällä kertaa vastuuta ei kuitenkaan olisi läheskään niin paljon kuin viime kerralla, olenhan vain joukkueenjohtaja.

Komppanian suunnitelman sain hyvissä ajoin ja täytyykin kiittää selkeistä tavoitteista. Ensimmäisenä hieman säikähti tekstin määrää, mutta sen luettuani tuntemus mahdollisista tapahtuman kuluista laajeni. Tämän dokumentin pohjalta rakensin joukkueemme suunnitelman karttamerkkeihin perustuen, jonka kävin Kilon kanssa läpi hakien hänen hyväksyntänsä joukkueen toiminnalle. En halunnut kirjoittaa erillistä joukkueen käskyn antoa, vaan käydä keskustelemalla asiat läpi vara- ja ryhmänjohtajien kanssa ennakkoon (tähän myös jatkossa tervetulleita muutkin miehistön jäsenet seuramaan, muistakaa kuitenkin olevanne kuuntelemassa ensisijaisesti). Keskustelun tavoitteena antaa ryhmänjohtajille kuva joukkueen tavoitteista sidoten ne komppanian toimintaan, jakaa näkemyksiä ja tehdä tarpeelliset muutokset suunnitelmiin. Ennakko käskynannossa onnistuttiin osittain, kaikki johtajat eivät harmillisesti päässeet paikalle. Toivottavasti tämä kevensi heidän taakkaansa, jotka pääsivät paikalle. Omaa taakkaani sain kevennettyä merkittävästi keskustelemalla suunnitelmasta ennakkoon muiden johtajien kanssa vapaa muotoisesti. Asioita mitä kävimme läpi olivat, omien joukkojemme todelliset kyvyt tulivoimasta ja liikkuvuudesta lähtien. Kuinka paljon vihollista on vastassamme parhaimman ja huonoimman mahdollisuuden mukaan, mitkä ovat heidän todelliset kykynsä vaikuttaa etenemiseemme ja toimintaamme. Edellä mainittujen asioiden käsittelyä helpotti luottamus omiin alaisiin ja heidän tuntemuksensa tehtävässä oleviin joukkoihin, assetteihin ja perehtyminen niihin. He kävisivät itse testaamassa assettien suorituskyvyn, jos aikaisempaa tuntemusta ei olisi, sekä jakaisivat sen tiedon eteenpäin.

Ensimmäinen tavoite: murtaudu vihollislinjan läpi, ottaa tärkeä kylä haltuun ja estää vihollisen tehokas toiminta ja lisäjoukkojen lähettäminen heidän tykistönasemien luokse. Näin ollessamme eristäisimme vihollisen, jolloin saisimme suuren paikallisen ylivoiman, sekä helpon voiton ensimmäisestä kohteesta. Rynnäkköön liittyi paljon riskejä, joiden toteutumista oli vaikea arvioida. Oletettavasti tulisimme menettämään yhden ryhmän vaunun mukana. Ennakoivaa reittiä emme pystyisi/kerkeäisi tiedustella, joten jouduimme luottamaan ennakoivaan tykistöön, omien vaunujen tulen käyttöön ja kaikista eniten onneemme. Ei olisi tarvittu kuin yksi M2 sopivaan kohtaan ja koko joukkueen olisi tuhottu matkalle. KESsit olivat toinen suuri huolen aihe, M47 Dragon ei taas niinkään liikkeessä ollessamme. Tavoitteemme päästyämme ja sen vallattuamme alkaisi kivulias vaihe, selvitä omat tappiot. Seuraava tavoitteemme ja toiminta tulisi paljon riippumaan vahvuudestamme ja vihollisen liikkeistä.

Toinen tavoite: Bravo joukkueen tukeminen. Kylän vallattuamme suljemme suuren osan kartasta Bluforilta. Meidän täytyy selvittää, miten vastapuoli tulee reakoimaan läpimurtoomme. Samaan aikaan kaksi ryhmää valmistautuisi siirtymään Bluforin tykistöasemien eteläpuolelle, estääkseen heidän perääntymisensä. Tässä vaiheessa odottaisimme vastahyökkäystä suoraan kimppuumme, kiertämistä ohitsemme suoraan tykistön luokse tai tykistöasemasta kokonaan luopumista. Hyökkäyksen pyrkisimme torjumaan, kiertävien joukkojen perään lähdettäisiin ja perääntyvät tuhottaisiin. Jos olisimme aikaisemmin ottaneet tappioita, täytyisi vaihtoehtoja harkita jälleen uudelleen. Vaunuistamme muodostettaisiin oma osastonsa, jotta voisimme käyttää niitä tehokkainten.

Kolmas tavoite: joukkue kasaan ensimmäisessä tavoitteessa (Rassaun kylä), tuetaan Bravo joukkueen etenemisestä heidän tavoitteiseen ja valmistaudutaan seuraavaan liikkeeseemme. Tiedossa olisi odottamista syystä tai toisesta, jälleen tilanteita joissa on vaan kestettävä/maltettava.

4-6 tavoitteet: Road Junctioniin hyökkäys tykistön ja Bravon tukemana. Jälleen tulisi olemaan ajoittaminen tärkeää. Hyökkäys aloitetaan tykistöllä, jonka aikana rynnisimme vaunuilla maaston suojaa käyttäen kylän NE päätyyn kiinni ja ottaisimme kylän laidan haltuun. A15 tulisi käyttämään vaunuja vihollisen häiritsemiseen, sekä kylän itä- ja eteläpuolen sulkemiseen. Kulman varmistettuamme tukisi 2.ryhmä risteys alueelta, 1- ja 3.ryhmän etenemistä kylän itälaitaa pitkin. Tarkoituksena varmistaa kylän itäpuoli ensimmäisenä, toisena estää vihollisen lisäjoukkojen saapuminen ja kolmantena puskea kylän keskustaan. Bravo joukkue suorittaisi vastaan toiminnon kylän länsipuolelta. Taistelusta odotettavissa pitkä ja verinen, huoltotauko vihollisemme lyötyämme.

Seitsemäs tavoite: komppania ryhmittäytyy hyökkäykseen määrätyllä alueella, tarkoitus toteuttaa kohtuullisen näkösuojassa enimmäkseen Dragonien ja heittimien vuoksi.

Kahdeksas tavoite: komppania eteenpäin! Alpha joukkueemme tulisi jäämään taemmas ja odottamaan Bravon mahdollistamaa tilaisuutta rynnäkköön aukean poikki vihollisen huoltopisteelle.

Yhdeksäs tavoite: rynnäkön toteuttaminen huoltopisteelle, estetään vihollisen lisäjoukkojen saapuminen, sekä Bravoa vastaan taistelevien perääntyminen.


Tapahtumat

Tehtävän ei vois taas alkaa hienommin, kuin aloittaa kokoontumispisteellä selvittämään, mihin yksi joukkueen vaunuista on kadonnut. Lopulta se löytyi Bravon hallusta ja toimitettiin Kilon toimesta luoksemme. Olimme valmiita hetkeä ennen aloitusta siirtymään odotus pisteellemme (Alpha OOM). Siirryimme rakennuksien taakse suojaan, odottamaan käskyä. Tiedossa oli lyhyt odotus aika, jonka pyrin käyttämään hyödyksi käymällä pikaisesti kiikaroimassa lähimaastoa. Kiikarit kun sain silmille, näkyikin ensimmäinen havainto, taistelumarsun pakokaasut ja muutama taistelija. Tästä pikainen tiedotus A15:lle ja K10:lle. Tämän tiedon perusteella siirsimme yhtä ennakoivan tykistön maalia ja A15 tiedotti vaunuille tärkeimmästä kohteesta. Uuden kohteen maalittamisen ja pienen odottelun jälkeen tuli liikkeelle lähtö käsky. Jännitykseni oli huipussaan tehtävän tällä osuudella. Ensimmäisenä kysymyksenä, olinko valinnut oikean vaunun olla kyydissä. Istuma paikkani vuoksi näin BMD:n sisältä pienestä tähystys aukosta vain tyhjää peltoa, sattui olemaan vastakkaiseen suuntaan viholliseen nähden. Kuuntelin miehistön huutoja ja jatkuvaa tulitusta radiota pidellessäni lähellä antaessani ilmoituksia Kilolle rynnäkön etenemisestä. Pääsimme ensimmäisen kontaktin läpi ja yllätykseni emme olleet menettäneet ketään vielä. Ilmoitin varmaan n. 500 metrin välein kaiken olevan hyvin, kunnes lopulta pääsimme ensimmäiseen tavoitteeseemme. Ukot ulos ja rähinä päälle. Hetken aikaa kuunnelleen vaunusta ulkona ammuskelun ääntä, pystyin toteamaan kylän tyhjäksi vihollista. Kilolle ilmoitus rynnäkön täydellisestä onnistumisesta, josta olimme varmasti yhtä yllättyneitä.

Lähes välittömästi aloitettiin valmistautuminen iskemään tykistöaseman eteläpuolelle, kuten oli suunniteltu. Tähän mennessä kaikki oli mennyt juuri suunnitellusti. Bluforin toiminta vaikutti passiiviselta, pieniä vihollisen havaintoja sieltä sun täältä. Mekanisoitu osasto ei tulisi iskemään meihin, eikä näyttävästi pyrkisi tukemaan tykistöasemaa. Olimme onnistuneet seuraavassa tärkeässä osiossa, vihollisen toiminta ja päätöksen teko oli lamautettu sijoittautumisellamme. Seuraava vaihe tulisi luultavasti olemaan helppo, saadessamme toimia aivan rauhassa ensimmäisellä kohteella. A1 ja A2 irrotettiin muusta joukkueesta tukemaan Bravoa tykistöaseman valtauksessa, jolloin valmiiksi vähäinen vihollinen pussitettiin alueelle. Alpha ei kärsinyt tappioita, Bravo menetti jonkun verran miehiä ja yhden vaunun. Ensimmäinen kohde meni loistavasti.

Tässä vaiheessa vedettiin Alpha joukkue takaisin Rassaun kylään odottelemaan jatkotoimenpiteitä. Mahdollisuuksien mukaan täydennetään tarvikkeita ja ammuksia. Tästä alkoikin monelle pitkäveteinen aika odotella Bravon etenemistä. Ajallisesti odotimme noin tunnin, kunnes seuraavan kerran liikkuisimme. Jälkiviisaana olisi voitu käyttää aika hyväksi ja tehdä peliliikkeitä, tällä kertaa kuitenkin pelasimme ymmärrettävistä syistä varman päälle ja pidimme Alphan täysivahvuisena, valmiina hyökkäämään seuraavaan tavoitteiseen. Odotus alkoikin näkymään miehistössä, sekä itsessäni kärsimättömyydessä. Tilannetta pahensi, ettei JV aseilla tehnyt yhtään mitään näillä etäisyyksillä. Tehokkainta oli tähystää vaunulle maaleja ja edes sillä tavoin pyrkiä aiheuttamaan tappioita viholliselle. Näin saimme tuhotta muutamia M47 Dragoneita, osittain puolivahingossa.

Bravo sai lopulta vaikeutensa selvitettyä ja pääsi omaan kolmanteen tavoitteiseensa. Aikaisemmin olimme menettäneet Arman jumalille komppanian tulenjohtajamme, mutta onneksemme saimme hänet sopivasti takaisin kentälle. Kutsuimme tykistön kylään, josta ensimmäisten iskemien jälkeen lähdimme uljaaseen hyökkäykseen kylän laitaan vaunuillamme. Jäin kiikaroimaan Rassaun länsipuolelle hyökkäyksen etenemistä, samalla hikeä puskien tykistön jatkuessa ja jatkuessa. Useamman kerran kävi mielessä, ajoitinko liikkeelle lähdön liian aikaisten. Tykistö kuitenkin loppui sopivasti omien vaunujen saapuessa kylän laitaan. Taistelu alkoi välittömästi kiivaana. Päätin lähteä siirtymään jalkaisin perässä, jotta saisin paikan päällä todellisen käsityksen tilanteesta. Ennen kuin ehdin kylän laitaan näin vihollisen tulenjohdon hyvin vastaavan hyökkäykseemme. Heitin tuli oli armotonta, aiheuttaen useita tappioita. Radiossa pyrin ottamaan koko kävely matkani ajan yhteyttä ryhmänjohtajiin, yksikään ei vastannut. Hien puskeminen alkoi jälleen, olinko menettänyt koko JV:n. Äkkiä lyhyellä radiolla käymään ryhmien kanavia läpi, ketä on edes hengissä, kuinka paljon, pystytäänkö pitämään edes kylän kulma hallussa. A1 ilmoitti heikosta tilanteesta, muutamista vihollishavainnoista ja vahvuuden olevan n. 5 taistelijaa. A2 vastasi 2 taistelijaa ja A3 vain yksi. Käskin pitämään asemat ja ikäväkseni jouduin ilmoittamaan Kilolle, Alpha ei kykene jatkamaan. Bravo ilmoitti pian saman tuomion omalta osaltaan.

Kylän NE ja NW suunnat oli kuitenkin varmistettu, lisäjoukot voisivat saapua paikalle ja kylän putsaaminen voisi alkaa. Sillä välin vaunut olivat täysissä hommissa pyrkiessään estämään vihollisen lisäjoukkojen saapuminen. Tässä taisteluissa menetimme kaksi vaunua Alpha joukkueesta. Respaajiin saadessani yhteys, pyysin heidät tuotavaksi kylän NE kulmaan ja annoin suoraan jatkokäskyn aloittaa kylän puhdistaminen. Yllättävästi vihollista tosin ei kylässä enää ollut, kaduilla sai kulkea aivan rauhassa. Rauhan rikkoi ilmoitus nopeasti idästä lähestyvästä vihollisesta. Pikainen käsky koko joukkueella siirtyä kylän itälaidan puolustukseen. Jälleen pääsin yllättymään, odotin marsu joukkuetta ja mitä sain oli yksinäinen marsu. Tuhoon tuomittu alusta lähtien. Marsu pysäytettiin BMD:n toimesta kylän ulkopuolelle, josta paniikin omaisesti pyrki miehistöä ulos. Tämä olisi itselleni ensimmäinen varsinainen kontakti viholliseen ja tyhjensin kolme AK:n lipastani sarjatulella jalkautuviin miehiin. Välikohtauksen selvittyä alkoi joukkojen siirtely komppania tasolla komppanian kokoontumispisteelle, tavoite seitsemän. Tästä lähdettäisiin viimeiseen hyökkäykseen. Joukkueemme siirtymisessä tulisi kestämään vaunujen puutteen vuoksi, odottelimme vielä täydennysvaunuja. Odotellessamme kävimme pienen taistelun yhtä vihollisen taistelijaa vastaan, kunnes viimein pääsimme lähtemään pahaisesta kylästä.

Komppanian kokoontumispisteellä WP7 asiat eivät mennytkään, kuten toivottiin. Taistelu väsymys vei veronsa, jossa kulutimme lisää energiaa turhaan. Joukkue ei tulisi olemaan järjestäytynyt kunnolla komppanian aloittaessa hyökkäyksen, joka tuli myöhemmin kostautumaan. Komppanian mukana edettiin välitavoitteelle WP8, jossa jäätiin odottelemaan Bravon etenemistä syvemmälle vihollisen keskuuteen. Bravon tavoitteena oli vetää vihollisen huomio itseensä, jotta Alpha pääsisi koukkaamaan aukean poikki huoltopisteelle.

WP9 suoritus, koukkaus huoltopisteelle. Lähdössä tuli paljon ongelmia, hetkellisesti tuli käsitys A02 tuhoutumisesta ja A2 menettäen kykynsä liikkua muiden mukana. Käskin A2 hyökkäämään metsän laitaa pitkin kohteelle ja A1, A3 hyökkäämään muuten suunnitelman mukaan. Tämä oli virhe osaltani. Hyökkäyspistettä olisi pitänyt hieman muuttuu etelämmäksi mahdollistaen paremman selviytymis- mahdollisuuden perille asti. A1 ja A3 olisi myös pitänyt laittaa lähtemään vierekkäin toimestani. Hetken päästä A2 ilmoitti vaunun olevan käyttökunnossa, jolloin käskin heidät nopeasti muiden ryhmien perään. Tässä aiheutui noin minuutin välimatka A1, A3 ja A2 välille.

A1 tuhoutui ennen kuin pääsi edes perille, A3 siirsi nopeasti jalkautuksensa ja pääsi ulos vaunusta hengissä. A2 vaunu tuhoutui pellolle, miehet kuitenkin ehtivät ulos mutta jäivät pellolle jumiin. Tästä jollain ihmeen kaupalla Kilon vaunun tukemana ja muutaman kovan taistelijan toimesta saatiin jalansija huoltopisteellä. A2 eteenpäin ja huoltopiste haltuun. Pikainen ryhmittäytyminen puolustukseen, A3 vastaa etelästä ja A2 pohjoisesta. Joukkueemme kävi tehtävän viimeiset taistelut tässä kohtaa. Tappioiden ollessa suuret, onnistuimme kuitenkin tavoitteissamme.


Loppu havainnot/avautumiset

Jälkiviisastelu havainnot alkavat tästä. Tunne omat ja vihollisen assetit. Hyödynnä niitä parhaimman taidon mukaan ennakkosuunnittelulla ja harjoittelemalla niitä ennakkoon. Armassa staattisten aseiden asemointi on suoraan sanottuna perseestä, joten sitä on syytä harjoitella. Respallisissa tapahtumissa voi kokeilla tehdä peliliikkeitä rohkeammin. Mieluusti haluaisin kuulla Bluforin puolelta, kuinka olisi voinut toimia paremmin, mitä olisitte voinut tehdä Bluforin Bravon tukemiseksi, eikä vain selityksiä PST:n kyvyttömyydestä. Opforin näkökulmasta olisitte voinut kiertää Rassaun kylän joukot vajaan kilometrin päästä marsuilla ja olisi voitu koittaa ampua sivuttaiseen liikkeeseen marsuja osumistarkkuudella muutama prosentti. BMD 1:n ei voi ampua liikkeestä tehokkaasti, se ei näe yksinään mitään, pitkälle matkalle liikkeeseen lähes mahdotonta osua. Jos marsu taas haastaa BMD 1:stä tilanteessa, jossa molemmat ovat tietoisia toisistaan ja etäisyys pitkä, niin lyön vetoa BMD 1:n voiton puolesta aivan varmasti. Nyt näyttää tykistöasemalle, että Bluforin joukot hylättiin täysin oman onnensa nojaan, elettäkään ei tehty auttaakseen. Puolustajan suurin etu tämmöisessä maastossa on valita taistelunsa. Opforin joukkueet olivat erillään toisistaan ja kummankin kimppuun olisi voinut keskittää kaikki voimansa. Nyt jäätiin katselemaan toisiamme kaukaa ja ammuskelimme kohteliaisuus laukauksia puolin toisin.

Ja pieni välihuomio, en halua joutua kuulemaan tehtävän aikana, enkä sen jälkeen että joku yksittäinen kiväärimies käy huutelemassa/vittuilemassa Kilolle odottelun tai käskyjen puolesta. Tämä on täysin väärä aika kyseenalaistaa komppania tason toiminta. Jos silti haluatte saada tiedon välittömästi ison herran tietoon, välittäkää edes joukkueenjohtajan kautta huolenne komppanian toiminnasta. K10 oli tällä kertaa armollinen ja ei tullut seurauksia, jos olisi tullut omalle kohdalle, olisin saattanut kaivaa pistoolin esille. Jotkut meistä ei katso niskurointia pitkälle. Varmaan jäi jotakin muutakin sanomatta, mutta mennään tällä.


Linkit suunnitelmiin:
Komppanian suunnitelma
Alphan suunnitelma kuva 1.
Alphan suunnitelma kuva 2.
Alphan suunnitelma kuva 3.
Alphan suunnitelma kuva 4.
Alphan suunnitelma kuva 5.
Alphan suunnitelma kuva 6.

[Tuntematon]

Enzio, hyvä kooste tehtävästä. Noita olis kiva lukea muiltakin, jossa jaoteltu suunnitelma, toteutus ja jälkiviisaana.

On oikeasti hyvä että suunnitellessa oikeasti tuntee pelinappulat ja koittaa käydä asiaa läpi muiden kanssa ajoissa. Ja mukava lukea sitä että mikä meni vikaan, miksi ja miten ehkä välttää. Sen sijaan että valitetaan vaan kun jokin ei ollut mieleinen.
Moni ongelma vältetään kun tutustutaan pelimerkkeihin ja tiedetään niiden heikkoudet ja vahvuudet.
On myös oletettavaa että henkilöt jotka slottaa assettiin tai vastaavaan niin pitää huolen että on harjoitellut ja osaa hommansa eventeissä. Ei ole oikea paikka välttämättä ensikertalaiselle.

[SgtArmyGuy]

Mieluusti haluaisin kuulla Bluforin puolelta, kuinka olisi voinut toimia paremmin, mitä olisitte voinut tehdä Bluforin Bravon tukemiseksi, eikä vain selityksiä PST:n kyvyttömyydestä. Opforin näkökulmasta olisitte voinut kiertää Rassaun kylän joukot vajaan kilometrin päästä marsuilla ja olisi voitu koittaa ampua sivuttaiseen liikkeeseen marsuja osumistarkkuudella muutama prosentti. BMD 1:n ei voi ampua liikkeestä tehokkaasti, se ei näe yksinään mitään, pitkälle matkalle liikkeeseen lähes mahdotonta osua. Jos marsu taas haastaa BMD 1:stä tilanteessa, jossa molemmat ovat tietoisia toisistaan ja etäisyys pitkä, niin lyön vetoa BMD 1:n voiton puolesta aivan varmasti. Nyt näyttää tykistöasemalle, että Bluforin joukot hylättiin täysin oman onnensa nojaan, elettäkään ei tehty auttaakseen. Puolustajan suurin etu tämmöisessä maastossa on valita taistelunsa. Opforin joukkueet olivat erillään toisistaan ja kummankin kimppuun olisi voinut keskittää kaikki voimansa. Nyt jäätiin katselemaan toisiamme kaukaa ja ammuskelimme kohteliaisuus laukauksia puolin toisin.

Avasin tätä Rassaun katastrofia jo aiemmin Discordin puolella - pistetään se nyt vielä tännekin hieman täydennettynä arkistointia varten:

Bluforin A-joukkue sai heti OPFORin läpiajon jälkeen komppanialta käskyn vallata Rassau takaisin. Siirsin ykkösen ja kakkosen etelään siltä varalta, että vihollinen olisi päättänyt höökiä päälle lännessä - Rassausta kun olisi päässyt yhtä hyvin sinne kuin tykistöasemaankin. Eli koska emme tienneet, minne OPFOR aikoo Rassausta ylipäätään hyökätä, intoa välittömiin peliliikkeisiin ei ollut, vaan oli pakko katsoa ensin, minne se vihollinen ylipäätään on menossa. Sitten A2 lamautui totaalisesti BMD-tuleen, missä vaiheessa peruin A1:n vastahyökkäyksen Rassauhun. Vänkäsin tässä surutta vastaan omalle Kilolle, koska kaikki näytti sulavan vaunutuleen heti, kun erehtyi nostamaan päätään talon takaa. Mistään ei välittynyt sellaista kuvaa, että vihollisen vaunut olisivat helposti kierrettävissä, tai että ryhmäni olisivat ylipäätään kykeneviä liikkumaan minnekään Bravon asemien lähellekään. Etukäteen suunniteltu vastahyökkäysreittimme tykistöasemaan oli heti Rassaun pohjoispuolella ja sitä myöten tukittu vihollisen toimesta.

Kilo oli vissiin alun perin suunnitellut marsujen käyttöä vastahyökkäyksiin, mutta puhuin hänet tästäkin ympäri jo ennen tehtävää koska JV:tä ei olisi saanut siirrettyä mihinkään ilman vaunujaan. Pelkistä M113:sta koostuvaa erillisosastoa ei siis koskaan muodostettu, eikä sellaista ollut tarkoitus tehtävän aikana käyttää.

Tilanteen valjettua jätin tarkoituksella Bravon oman onnensa nojaan ja käytin aikani siihen, että setuppasin kakkoskohteen ympärille risteävät tulilinjat siinä toivossa, että vihollinen saataisiin pysähtymään vaunujen pyrkiessä seuraavaan jalkautukseensa. Yleensä vihollisen pystyy tuhoamaan luotettavasti ainoastaan sen liikkeen ja jalkautuksen aikana - ensimmäisenä asemiin ehtineellä osapuolella on siis lähtökohtaisesti etulyöntiasema. Tykistöaseman kaatumisen jälkeen piti pelätä sitäkin, että vihollinen siirtää painopisteen vähintään toisella joukkueella aivan kartan länsilaitaan - NW-suunnassa A3:sta kun nähtiin vaunu jo pyörimässä.

Kolmonen tarvittiin estämään vihollisen poikittaisliike pohjoisessa, kakkonen tarjosi tuliaseman risteysalueen kylkeen, ja ykkönen puolusti itse risteystä...

... missä vaiheessa BMD:t kuitenkin jauhoivat molemmat ryhmät jauhelihaksi. Että se siitä ensimmäisenä paikalle ehtineen edusta.

Itse toivoin, että niillä Dragoneilla olisi voitu uhata vihollisen intoa ylittää isoja aukeita, ja samalla pitää oma JV suojassa kaupunkien sisällä. Kuitenkin käytännössä se JV lähinnä kuoli vaunutuleen heti, kun paljastivat asemansa liikkuessaan uhkaamaan aukeita Dragoneilla.

Tilannekuva halki mission oli se, että pelimerkkejä on liian vähän ja kaikki mitä yritetään, menee pieleen. Pelko ja pessimismi ottavat lopulta vallan, plus nurmiporien mahdollinen turhautuminen siihen päälle. Viimeisellä kohteella homma oli paljon paremmin koossa, ja jälki sen mukaista. Mutta kyllä se Opforin suunnitelma ja toteutuneet käänteet olivat sellaisia, ettei siinä tuntunut ainakaan meikäläisellä olevan juuri vastaan sanomista.

Kalusto ei yhtään auttanut, mutta en usko, että siihenkään varsinaisesti hävittiin. Isoin syy oli tuo Rassaun rynnäkön aiheuttama hallitsematon ketjureaktio, joka johti aivan totaaliseen puolustavan osapuolen jämähtämiseen asemiinsa tilannekuvan ja siitä tehtyjen johtopäätösten vuoksi. Edes Enzion todella tasokkaan debriefin jälkeen en pysty sanomaan, miten Bravon olisi teoriassakaan voinut pelastaa siten, etten samalla jätä koko kakkoskohdetta tyhjäksi ja anna sitäkin viholliselle - etenkin, kun pidin koko oman joukkueeni tuhoutumista hyvin todennäköisenä, mikäli komentaisin sen liikkeelle nykyisistä asemistaan. Omien assettien suorituskyvyn tuntemuksessa minulla oli selkeitä puutteita, koska ArmA ei ole tuttu kuin AFI:n viikkopelien (ja pitkälti sen johtoroolien) kautta. Minulla ei siis ollut pääsyä täällä ja Discordissa esitettyyn oman ja vihollisen kaluston syväanalyysiin, mistä olisi ollut apua.

Meidän Kilo-suunnitelmamme näytti tältä: https://docs.google.com/document/d/1_FN ... DkYw0/edit Lisäksi sain suullisesti ohjeistuksen pyrkiä asemiin, joista pystyisimme vaikuttamaan vihollista kylkiin, mikä ei näin jälkiviisaana ole ollenkaan hyvä juttu tuon Dragonin kanssa.

Jatkossa yrittäisin tutustua maaston lisäksi tarkemmin myös kalustoon, ja pitäisin ryhmät tiukemmassa liekassa sen osalta, mihin näillä on lupa hakeutua asemiin - jalkautusalueiden uhkaaminen turvallisista asemista käsin olisi ollut tärkeämpää kuin näyttäytyminen kilometrin päässä oleville vihollisen vaunuille. Luotin tässä ryhmänjohtajieni taitoihin ja he todennäköisesti asiaa parhaan kykynsä mukaan edistivätkin, mutta asiaa olisi ollut vara painottaa vielä erikseen suullisesti ettei varmasti jää epäselvyyksiä. Yleensä tykkään enemmän itseni ruoskimisesta silloinkin, kun asiat menevät putkeen, mutta huvikseni ajattelin yrittää listata virheitä, joita EN eventissä tehnyt vaikka tilaisuus olisi annettu: 1) en tapattanut joukkojani siirtymissä tai tuhoon tuomituissa manöövereissä; 2) en sijoittanut joukkojani sellaiseen paikkaan, jossa ne eivät päässeet vaikuttamaan viholliseen tai osallistumaan tehtävän tapahtumiin; 3) en käskenyt joukkojani asemiin, joista ne eivät olisi tarvittaessa päässeet irti. Ehkä aika perustason juttuja, mutta lähettämällä joukkoni itään pööpöilemään uskon vakaasti, että kakkoskohde olisi ollut saman tien OPFORin hallussa. Nyt siitä sentään syntyi taistelu.

OPFOR voitti, koska se pelasi hyvin, ja minun suunnitelmani oli huono eikä kyennyt reagoimaan Rassaun menettämiseen millään lailla.

[Tuntematon]

Olitko tietoinen siitä säännöstä että Opfor saa hyökätä vain yhdelle kohteelle kerralla?

[SgtArmyGuy]

Olitko tietoinen siitä säännöstä että Opfor saa hyökätä vain yhdelle kohteelle kerralla?

Kyllä, mutta Rassausta olisi tilannearviomme mukaan päässyt yhtä hyvin kummalle kohteelle vain. Eli käytännössä molempia kohteita piti sitten kuitenkin jäädä puolustamaan samaan aikaan.

Tasapainomielessä jäin miettimään, että puolustajalle annettiin M113:t jotka olisivat olleet hyviä liikkeessä, mutta käytännössä ne sidottiin ryhmiensä mukana staattisiin asemiin (koska kartta oli niin valtavan iso ja JV ei olisi päässyt mihinkään ilman vaunujaan) - samalla hyökkääjän BMD:t pystyivät vaikuttamaan paikoiltaan pitkälle ja ilmeisesti myös tarpeeksi tarkasti. Dragonit olisivat samaan tapaan vaatineet juuri tietyt olosuhteet ja osaavat käyttäjät toimiakseen kunnolla. BLUFORilla oli siis assetit, joita oli hankalampi käyttää, ts. toimintakykymme oli hyvin tilannesidonnainen siinä missä OPFOR pystyi rauhassa istumaan asemissaan ja jauhamaan meidät paskaksi "paremmilla" vaunuillaan. OPFORin taistelutapa paitsi sopi paljon paremmin heidän kalustolleen, oli myös todennäköisesti miehistötasolla paljon helpompi toteuttaa käytännössä.

Aseiden käytön helppous on kuulemma ollut yksi iso syy esim. sille, miksi lingoista siirryttiin ensin jousiin ja myöhemmin varsijousiin, vaikka efektiivinen teho olisi ollut edeltävässä asejärjestelmässä jopa parempi: mikäli asejärjestelmän käyttö vaatii pitkää koulutusta tai juuri tiettyjä olosuhteita ollakseen tehokas, se on kannattavampaa korvata "tehottomammalla" mutta helpommin omaksuttavammalla vermeellä.

En edelleenkään yhtään ihmettele, että palautteessa monelle BLUFORin JV-taistelijalle eventti tuntui olleen ns. "negative play experience". Kun viholliseen ei pysty vaikuttamaan omilla PST-aseilla, Dragoneista häviää tähtäimet ja vaunut suppressoivat taistelijoita kilometrin kokoisen aukean toiselta puolelta, niin ei siinä taistelijoiden moraali kovin korkealle nouse. BLUFORin johdon olisi ilmeisesti pitänyt vetää taistelu jonkinlaisilla (itselleni todella vierailla) outside-the-box -puzzlekikkailuilla kuten jahtaamalla liikkuvia BMD-osastoja Marsuilla, mitä käytännön rajoitteet, oma kaluston tuntemus ja tilannekuva eivät kuitenkaan tukeneet millään lailla. Jotenkin minulle ei vieläkään aukene, miten tätä kalustoa olisi ollut mahdollista käyttää tehokkaasti joukoilla, jotka eivät itsekään tunteneet omaa suorituskykyään ja pystyneet saamaan tehoja irti asejärjestelmistään.

Kalustolle sopivan taistelusuunnitelman puute oli yksi osa ongelmaa, mutta haastan miettimään, mikä mahtoi olla kaluston itsensä rooli tässä kaikessa - AFI-taistelijat kun ovat kokemukseni mukaan kuitenkin pääosin todella nohevia ja ryhmänjohtajistani sekä Immonen että Ryge nauttivat track recordinsa pohjalta rajatonta luottamustani. Ehkä kaikkea kikkakalustoa ja tilannesidonnaisia asejärjestelmiä ei kannata lyödä lähtökohtaisesti staattisemmalle puolustajaosapuolelle?

Tätä ei ole tarkoitettu hyökkäykseksi ketään kohtaan; tasapaino on tunnetusti myyttinen yksisarvinen. Mutta ehkä tästä palautteesta saisi jotakin irti nimenomaan asejärjestelmien käytettävyyden ja psykologisten aspektien huomioon ottamiseksi tehtävien suunnittelussa? Ennen kaikkea minusta ei pidä syyttää taistelijoita itseään siitä, että he "eivät opetelleet Dragonin käyttöä etukäteen" - lingon tilalla kun olisi mielestäni hyvin voinut olla se varsijousi. Ongelma syntyy jo systeemitasolla, joten pelkkä yksilöiden syyttely tehottomasta johtamisesta/assetin käytöstä osuu toiminnan kehittämisen kannalta väärään maaliin.

[Tuntematon]

Tasapainomielessä jäin miettimään, että puolustajalle annettiin M113:t jotka olisivat olleet hyviä liikkeessä, mutta käytännössä ne sidottiin ryhmiensä mukana staattisiin asemiin (koska kartta oli niin valtavan iso ja JV ei olisi päässyt mihinkään ilman vaunujaan)

Tätä en kyllä täysin allekirjoita. AAR kun kattoo niin ette te pahemmin liikkunu matkoja joihin niitä marsuja väkisin olisi tarvinnut. Samalla myös vähän ongelma että marsuilla olisittte EHKÄ saanut eliminoitua vastustajan vaunuja jotka aiheutti teille eniten ongelmia ja he käyttivät yhtä lailla BMD miehistön kuljettamiseen ja myös erillään ryhmistä.

[Scottz]

Tuodaan nuo omatkin kommentit tuolta Discordin puolelta, alkuperäiset sitaateissa.

"AAR kattomalla vois sanoa, että aika passiivista toimintaa molemmilta puolilta. @Hörä varmaan osaa paremmin kommentoida, miksi sen Bravo-joukkueen yhden ryhmän odottelu komppanian hyökkäyksen etenemisen kannalta oli perusteltua ja tässäkin on taas jälkiviisasteltu että olisihan esim. Alpha voinut sen Road Junctionin pohjoispuolisen pikkukylän puhdistaa Bravolle valmiiksi. Vaan onhan toi AAR:ää kattomalla huvittavaa seurailla, että siellä Arty Posin länsipuolisen ryhmän kanssa tapellaan helkkarin pitkään ilman kunnon vaikutusta ja sitten vielä Bravon edetessä tukemaan yksi ryhmä jää papattamaan sen ryhmän kanssa. Vaunuilla oli kuitenkin kapasiteettia heittää joukot taisteluun. Edelleenkin jäi vähän epäselväksi, mitä BluFor saavutti levittämällä mekanisoidun Alphan pitkin permantoa..." BluForin Alpha-2:n sijainti esimerkiksi alussa on vähintäänkin mielenkiintoinen, kun heillä on hyvät tuliasemat lähinnä SW ja torjuntakyky on rajoitettu.

"Siitäkin huolimatta, että OpForin Alpha sai Rassaun haltuunsa, niin eihän BluForin Alpha ollut täysin kyvytön liikkumaan joko pohjoisen tai etelän kautta oman Bravonsa tueksi. Riippuen mitä näkivät, niin jos tulee ilmoitus, että Rassaussa ois n. joukkueellinen vaunuja ja Artylla noin joukkueellinen jv:tä, niin ei tarvitse olla melkoinen vonclausewitz päätelläkseen, että voisko koko hyökkääjä olla sidottuna. Puolustajalla oli noin 10 minuutin aikaikkuna siitä lähtien kun OpForin Alpha jalkauttaa Rassauhun ja A1-2 siirtyy Arty Posiin tukemaan. Tuona aikana BluFor siirtää Alphasta A1-2 Road Junctionia suojaamaan neljän minuutin kuluessa." Toki tässä vaiheessa OpForin Bravo vasta muokaroi BluForin Bravoa, joka toi itsensä tyrkylle metsän reunaan kapealle sektorille ammuttavaksi omien asejärjestelmien tehokkaan kantaman ulkopuolelle. Ts. ei ollut vielä täysin selvää, että OpFor valtaisi Arty Posin ensin.

"Hyvähän se on täältä taustalta huudella, mutta faktat pysyy: a) jalkautunut mekkijoukkue oli sidottuna Rassaun haltuunottoon ja b) marsujoukkue kykeni nopeisiin liikkeisiin kaaottisessa tilanteessa. OpForin Bravo-3 pääsi kanssa aika hyvin livahtamaan sivusta, kun koko BluForin Bravo ryhmittyy metsän laitaan tulittamaan OpForin Bravoa oman pst-kantamansa ulkopuolelle. Mekanisoidun joukon tuhoaminen tapahtuu useimmiten moottorimarssin/moottorirynnäkön aikana tai juuri jalkautuksessa. Valmiissa tuliasemassa oleva mekkijoukkue on aika vahvoilla. Ei toi mikään herkullinen tilanne varmastikaan BluForin Bravolle ollut, mutta: a) ovikellojen käyttö jos jokaisella on lyhyt radio, b) tulenavaus juuri jalkautuvaan/syvemmälle metsään siirtyvään jalkaväkeen jolloin mekanisoidun joukon vaunutulta ei voida tehokkaasti käyttää oman jalkaväen läheisyyden ja toisaalta peitteisen maaston vuoksi sekä c) jos vihollinen uskaltautuu tulemaan metsään vaunuillaan, niin varsin sokeat neuvostopanssarit on helppo tuhota ryhmäkohtaisilla kertasingoilla." Eli Bravo ihan suotta tapatti itsensä ottamalla raskasti kontaktia ennen kuin neukut olivat edes etäisesti edullisessa asemassa tuhottavaksi.

"Ajatus siitä, että jollain kevyellä mekkijoukolla pitäisi voida ottaa toe-to-toe kalustollisesti tehokkaamman viholiisen kanssa kuulostaa huvittavalta. .. jos toisella puolella on ryhmäkohtaisena kalustona M113A3 w/ M2HB ja M47 Dragon sekä toisella puolella BMD-1 ja RPG-7, niin eihän tolla yhtälöllä kenenkään pitäisi olettaa, että jenkkiosapuoli voisi voittaa ns. toe-to-toe tilanteessa jolloin molemmat ovat asemissaan ja tietoisia toisistaan." Puolustajan kalusto toki oli asymmetrinen suhteessa hyökkääjään, mutta laajemminkin puolustajan olisi syytä pelata itselleen edullisista asemista eli kohtisuoraan tulittaessa piilosta ja enemmän kyljistä sekä takasektorista, kun sitä kuljetuskykyä puolustajalla kuitenkin oli niin taistelumarsujen, rekkojen ja hummereiden muodossa. Sanotaan, että huono työmies syyttää työkalujaan ja toisaalta olen siinä ymmärryksessä että käytettävissä olevaan kalustoon ei perehdytty riittävästi eli homma hävittiin paitsi johto- niin myös yksilötason suorituksissa.

Kommentoidaan samaan hengenvetoon SAGin ajatuksia:

Tasapainomielessä jäin miettimään, että puolustajalle annettiin M113:t jotka olisivat olleet hyviä liikkeessä, mutta käytännössä ne sidottiin ryhmiensä mukana staattisiin asemiin (koska kartta oli niin valtavan iso ja JV ei olisi päässyt mihinkään ilman vaunujaan) - samalla hyökkääjän BMD:t pystyivät vaikuttamaan paikoiltaan pitkälle ja ilmeisesti myös tarpeeksi tarkasti.

- Hyökkääjän Alpha-joukkueessa irroitettiin tarvittaessa BMD-1:t toimimaan joukkueen varajohtajan (Bummeri A15) käskyjen mukaisesti, kunnes ne palautettiin takaisin ryhmien alaisuuteen. Mekanisoidun joukkueen orgaanisten vaunujen käyttö on viime kädessä joukkueenjohtajan määriteltävä asia, että miten ne parhaiten tukevat joukkueen tehtävää.

.. mikäli asejärjestelmän käyttö vaatii pitkää koulutusta tai juuri tiettyjä olosuhteita ollakseen tehokas, se on kannattavampaa korvata "tehottomammalla" mutta helpommin omaksuttavammalla vermeellä.

...

BLUFORin johdon olisi ilmeisesti pitänyt vetää taistelu jonkinlaisilla (itselleni todella vierailla) outside-the-box -puzzlekikkailuilla kuten jahtaamalla liikkuvia BMD-osastoja Marsuilla, mitä käytännön rajoitteet, oma kaluston tuntemus ja tilannekuva eivät kuitenkaan tukeneet millään lailla. Jotenkin minulle ei vieläkään aukene, miten tätä kalustoa olisi ollut mahdollista käyttää tehokkaasti joukoilla, jotka eivät itsekään tunteneet omaa suorituskykyään ja pystyneet saamaan tehoja irti asejärjestelmistään.

- Lainataan ihan alkuun ruostetta Discrodista: "Ilmatorjuntatehtävään on ihan turha laittaa manpadeja jos sinne valikoituu äijiä jotka ei osaa niillä ampua. Tai shilkaa, tai mitään muutakaan sellasta, kaikki on käyttäjistä kiinni." Tällä kaltevan pinnan argumentilla tippuu kaikki rynnäkkökivääriä ja kertasinkoa monimutkaisemmat järjestelmät meidän tehtävistä jos tehtäväntekijän pitäisi olettaa miehistörooleja pelaavien vetävän aivan nollat taulussa joka kerta kun tulevat pelaamaan ArmAa. Kalusto oli kuitenkin tiedossa jo etukäteen, jos joukko ei tunne omaa kalustoaan, niin ei siltä voi toki odottaakaan paljoa.

Ehkä kaikkea kikkakalustoa ja tilannesidonnaisia asejärjestelmiä ei kannata lyödä lähtökohtaisesti staattisemmalle puolustajaosapuolelle?

- Jos kerran puolustajan tiedossa oli, että hyökkääjällä on runsaasti staattisiin asemiin parhaiten tehoavaa kalustoa (2S1, BMD-1, RPG-7), niin minkä ihmeen takia mekanisoitu ja motorisoitu puolustaja ei harjoittaisi aktiivista puolustusta tehtäväalueen sallimassa syvyydessä Suomen malliin? Esimerkkejä mahdollisista taktiikoista on aikaisemmissa Discord-sitaateissa esitelty ja aika hyvin ainakin pidempään AFIssa pelanneet tuntee motorisoidun/mekanisoidun joukon heikkoudet hyökkäyksessä.

---

Jos tässä nyt vetäisi jotain yhteenvetoa, niin a) oman pst-kaluston ylivertaisuus yliarvoitiin ja alivalmistauduttiin asejärjestelmän erityispiirteisiin, b) vedettiin tarpeettoman passiivista puolustusta, joka pelasi suoraan hyökkääjän pelikirjan mukaisesti oli se sitten kokonaisen joukkueen hylkäämistä tapettavaksi tai vastahyökkäyksestä kieltäytymistä sekä c) ei kyetty mukautumaan vastustajan suunnitelman aiheuttamiin muutostarpeisiin omassa toiminnassa, on hyvä muistaa että paraskaan suunnitelma ei kestä ensimmäistä kontaktia pidemmälle ja toisaalta suunnitelma on pohja muutokselle.