Itse tykkäsin todella paljon, satuinpa olemaan niitä jotka pääsivät parhaiten näkemään koko tehtävän kulun omin silmin. Erityisesti ykkösvaihe oli itselle jännityksentäyteinen, voisin siitä sepittää tässä pienen selostuksen.
B1 FTL, otin 3 miehen sinisen ja siirryin kartan NW laidalle. Viitisen minuuttia kökittiin puskassa kivien läheisyydessä, radioyhteys oli ryhmänjohtajaan gearskriptin vian takia (induilla ei ollut tarkoitus olla radioita muilla kuin ryhmänjohtajilla).
Tarkkailtiin kartan länsilaidassa kulkevaa tietä, joka oli nimetty Allah2 tieksi. 5 minuuttia mäen päällä kökittyäni ajattelin jo, että vihollinen hyökkää joltain muulta suunnalta, ja roolimme tehtävässä jää tylsäksi.
Ja sitten huomasin kiikareilla yhden m113:n. Ja yhden T-80:n. Ja toisen T-80:n. Adrenaliini alkaa pumpata kun huomaan, että vihollisen mekanisoitu jalkaväkijoukkue kahden vaunun tuella liikkuu suoraan vastuualueemme vierestä tien itäpuolta etelään päin. Kolmella miehellä ilman AT-varustusta jäätiin sitten kyttäämään vihollisen liikkeitä, minä kiikareilla ja partionjäseneni yrittivät tihrustaa rautatähtäimien läpi liikettä. Radiolla ilmoitus Paavolle vihollisen vahvuudesta ja oletetusta aikeesta. Samalla Hindi lentää rinkulaa vihollisjoukkojen ympärillä, pörräten suoraan partioni yli tuon tuosta.
Vihollinen jatkoi liikettään tien pinnassa ohitsemme etelään. Jalkaväki jalkautti M113:sta, näin oletettavasti komentoryhmän jäävän muusta porukasta jälkeen, ja vaunut katosivat näkyvistä tuliasemiinsa voidakseen vaikuttaa meidän oletettuihin puolustusasemiin itään päin allahin valtatien varrella.
AAR:stä selviää, että oman joukkueen toinen ryhmä kärkkyi vihollisen liikkeitä meistä etelään, vaarallisen lähellä todella vahvaa vihollisosastoa. Itse pidin partioni liikkumatta pitkään, tarkkaillen vihollisen liikkeitä, hyvin tietoisena vaikutusvoimamme mitättömyydestä Hindiä ja T-80:ä vastaan.
Paavon annettua myöhemmin hyväksyntänsä AllahuAkhbar hyökkäykselle huomaamaani vihollisen komentoryhmää vastaan, lähdettiin kolmen miehen voimin liikkeelle kun vihollinen aloitti tulituksen itään päin. Ilmeisesti liikkuessamme vihollinen tuhosi heistä pohjoisessa kärkkyvän induryhmän. Vaunut ja bluforin jalkaväki jatkoivat hitaasti etenemistään itään päin.
Edettiin siinä sitten kolmen miehen voimin puskasta puskaan, kiikaroin jokaisella paussilla vihollisen suuntaan, erityisesti tarkkailin vihollisen kiirarimiehiä. Muutamaan otteeseen kouraisi vatsapohjasta kun näytti siltä että kiikarit kääntyivät suoraan itseä kohti. Yhdessä kohtaa liikkuessamme avoimen poikki hieman riskialttiisti, kiikarimies katsoi suoraan meitä päin, ja hindi kaarsi kurssinsa suoraan meidän päälle, kiertäen lähiympäristöä muutaman minuutin. Maattiin hiljaa ja liikkumatta, odottaen että vihollinen vakuuttuisi siitä etteivät olleet nähneet liikettä.
Lähestyessämme vihollisen asemia menetin katsekontaktin viholliseen. samassa syssyssä Ronox onnistui eksymään minusta ja toisesta partiolaisesta (ja myöhemmin taisi onnistua tappamaan peräti 3 omaa taistelijaa harhailuissaan). Kun vihollista ei enää näkynyt asemissa missä heidät ennen huomasin, lähdettiin kahdestaan ravaamaan vähän vauhdikkaammin vihollisen viimeisiä asemia kohti, olettaen että he olivat liikkuneet itään päin.
Siirryttiin Steedyn kanssa vihollisen viimeisiin tunnettuihin asemiin, ja hiiviskeltiin vaunujen ampuessa kylään päin vihollisen lähelle. M113:set katselivat toisinaan suoraan meitä kohti, mutta eivät ilmeisesti huomanneet kun ei tullutkaan heti kuulaa kalloon.
T-80:set ja mortarit jyskyttivät puolustettavaa kylää ja KK:n metelin suojaamana hiivimme melko lähelle vihollista, tien eteläpuolella olevalle mäennyppylälle tuijottamaan pohjoispuolella olevalle harjanteelle päin.
Kuvassa näkyvä Mies4 seisoi liian pitkään paikallaan, ja sai AK:sta lopulta selkään. Ammuttuani hänet lähdettiin Steedun kanssa juoksemaan etelään, mutta palasimme pian idän kautta laittamaan ruumiille IED:n ja varastamaan M113:n kannalta hyödyllisen RPG:n.
Pian ruumiin pommilla varustamisen jälkeen törmäsimme samassa paikassa taas viholliseen. Ilmeisesti joku Mies4:sen ryhmäläinen päätti mennä tarkastamaan missä ryhmän RPG-mies kuhnasi, ja törmäsi pusikoiden keskellä hahmoihin jotka eivät olleetkaan kavereita.
Tämän kontaktin jälkeen homma muuttui pian täydeksi CQB mähinäksi. Juoksimme Steedun kanssa vihollisen (ilmeisesti miehitetyn) m113:sen viereen, sen ympäri, ja huomasimme vihollsein jalkaväkeä aivan lähellämme. Käskin Steedua vahtimaan pohjoista ja etsimään sinne juosseen vihollistaistelijan, itse pidin jyvällä jo näkyvissä olevaa vihollista. Tulenavauksen jälkeen sain kaksi kaveria napattua, kunnes Castor törkeästi ampui epäherrasmiesmäisesti selkään, koska oli onnistunut välttämään Steedun ja juoksemaan pohjoisen kautta länsipuolelleni.
Tehtävän toinen osa respan jälkeen oli myös hauska. Allah Valo soi minulle tilaisuuden yllättää kokonainen ryhmä vihollisen joukkoja, jotka eivät ilmeisesti olleet osanneet odottaa vihollista suunnasta josta heitä aloin napsia. Steedu pääsi räjäyttämään pimeän vielä vallitessa vihollisen M113:sen aivan lähietäisyydeltä pimeän turvin, ja palavan ruhon valossa kylmäverisesti saimme teloittaa karkuun juoksevan miehistön.
