Scottz wrote:Hierarkialla on paikkansa, vaikka se osan korvaan särähtää. Tällä tarkoitan sitä, ettei komppanianpäällikkö puutu yksittäisiin ryhmiin, joukkueenjohtaja ryhmän sisäisiin partioihin ja päinvastoin; ts. ei hypitä hierarkiassa ellei tilanne erikseen sitä vaadi. Lisäksi olen ottanut tavaksi, että komppanianpäällikkönä säästää kaikkien aikaa antamalla joukkueille tavoitteita taktisella tasolla ja jättää taistelutekniikan ja tavoitteiden saavuttamisen keinot joukkueen sisäiseksi asiaksi. Itse otan enemmin ohjaavan kuin käskyttävän roolin jos alaisen kompetenssi riittää;
Juuri näin, ihan samaa mieltä. Itse näkisin johtajien roolin ensisijaisesti juuri asioiden mahdollistajina alaisille.
Selkeä suunnitelma helpottaa alaisten elämää. Tiedon kerääminen joukoilta, sen tulkitseminen ja välittäminen takaisin joukolle, helpottaa alaisten elämää. Ajoneuvojen, taistelutarvikkeiden ja tulituen toimittaminen joukoille helpottaa alaisten elämää. Komentosuhteiden ja vastuualueiden selvittäminen joukoille helpottaa alaisten elämää. Viestintärakenteen yksinkertaistaminen ja ylläpito helpottaa alaisten elämää. Ja kun alaisilla on helpompaa, niin tavoite on helpompi saavuttaa.
Tärkeintä olisikin pystyä pitämään juuri
tavoite mielessä, ei se oma suunnitelma (tämä on usein oma heikkouteni). Suunnitelma on vain alustava väline tavoitteen toteutumiseen. Jos näyttää siltä, että alaisella on parempaa tietoa käytettävissä sijoittumisen tai kokemuksen vuoksi, niin on avoin ehdotuksille suunnitelman muuttamiseksi (jos se palvelee tavoitteen toteutumista). Itse olen kuitenkin huomannut, että taistelukentällä kulkeva informaatio on todella usein vajaata (joko liioittelevaa tai vähättelevää, joskus kokonaan virheellistä). Silloin on johtajan tehtävä arvioida tiedon luotettavuutta, ja joko pyytää tarkennusta tai tehdä omat johtopäätökset.
Johtaminen kaikilla tasoillaan on usein epäkiitollista hommaa, koska epäonnnistumiset näkyvät alaisille paremmin kuin onnnistumiset. Epäonnistumiset laitetaan yleensä johtajien piikkiin ja onnistumiset alaisten, mutta sellaista se on. Onnistumisen tunteet pitää osata ottaa itse kaikesta siitä missä huomaa edesauttaneensa tavoitteen toteutumista. Ja toki "tietäjät tietää", eli jos huomaa onnistumisia toisten johtamisessa, niin pitäisi muistaa kertoa se heille (vaikka suomalaisia ollankin).