Blu A10, Royal AFI Jaeger PLT
Fiilistelyä, jännitystä, tarkastelua, ihmettelyä, itsepäisyyttä, hihittelyä, kiroilua, ihmettelyä, sattumia, uhoa, säätöä, hauskaa, sekoilua, #frägejäkymppinä, hämmennystä... kunnes servu kyykkää ja tajuan että olen selvinnyt hengissä koko tehtävän, success! Imaskaa siitä epäilijät!
Tiivistettynä oma suoritus.
Nyt asiaan.
Yritän lyhyesti
Tarinaa
Pikainen PP briiffi ennen tapahtumaa ja menoks. Melkein lentävillä veneillä rantaan, sopiva pelko perseessä vihollisen ylläköstä. Arvelin että ei tule, aika haasteellinen tilanne olisi ollut. Mutta olin kuitenkin varautunut. Rantaan, tässä tajuan että prkl toisilla joukkueilla menee todella paljon kauemmin kuin meillä, päästä asemiinsa. Sehän tarkoittaa sitä että meidän joukkue istuu lähes kukkulan päällä ja ottaa murkulaa, yritäppä pitää afilaista kurkkaamasta... Melkein heti huomaamme useammankin kiikarimiehen ja jäämme odottamaan epäsuoraa, ajatus oli että olisi kuitenkin tullut jonkun päälle, joten parempi meidän kuin kohteelle hyökkäävien joukkueiden niskaan. Jäimme siis kohteeksi, odottamaan heitintä jota ei koskaan tullut, vähän pettynyt.
Aloitin suunnittelun joukkueiden siirtämiseksi eteenpäin, ryhmien vihjailuiden jälkeen. Bravo ja Charlie taisteli vihollisen kanssa lähellä kohdetta. Alphan ensimmäiset asemat kohteen itäpuolella olivat oman näkemyksen mukaan lähinnä sivustansuojaus tehtävää, ei tarkemmin briiffissä selvinnyt. Jatkoimme matkaa sitä mukaa kun ensimmäinen kohde alkoi tulemaan meidän haltuun.
Alphan reitti eteenpäin kulku miinankentän ja radiomastotornien välistä, edelläpäin oli ryhmiltä useita havaintoja jalkaväestä ja raskaskonekivääristä, ei kuitenkaan ollut vielä saatu käskyä liikkua. Aloitin suunnittelemaan nopeata liikettä nähtyjen vihollisten asemiin niin että pyrimme sulkemaan vihollisen perääntymisen asemista läheltä miinakenttää. Tässä kohtaa oma pyrkimys olla "normaalia kiltimpi pelaaja" itsenäisten liikkeiden kanssa vähän kostautui. Jäin turhan pitkäksi aikaa odottamaan tietoa Bravon liikkeistä ja liikkeellelähtöä, vihollisen sulkeminen ja väijytys muuttuikin kohtaamistaisteluksi, jossa pienessä hektisyydessä vaikutti olevan omien ampumista. Onneksi siltä melkein vältyttiin ja saimme tuhottua vihollisen pienin tappioin.
Jatkettiin metsässä etenemistä kohti Camp Rogainia, suunnitelman mukaan Alphan tehtävänä oli valloittaa kyseinen linnoitus. Tähän mennessä meidän joukkue oli selvinnyt melko vähällä, omia asioitaan murehtien. Muiden omien liikkeet melko epäselviä, eikä radion kautta tuntunut saavan selkeää kuvaa, ellei kysynyt juurikin jotain tarkkaa sijaintia. Korvanappiin tieto että Bravo tulossa takaa samaan suuntaan, hetken "MitVitSaatna, meidän tontille, prkl". Pitkään: "10 tiedottaa, vauhtia hyökkäysliikkeisiin, Bravo hiilaa perseeseen ja ME valloitamme tuon kohteen." Haasteiden jälkeen, mm. mortari RJ:n päälle, mutta jäi eloon, pääsimme hyökkäämään kohteelle aivan helvetin hätäisesti juostussa ja kaaoksen omaisessa sekasotkussa, kiitos Bravo. 10 min ja kohde vallattu. Radioon vastaa vain ryhmä 2, 1+2 hengissä muistaakseni. Ja löysimme ryhmän 3 rippeet lähistöltä. 14 taistelijaa sisään ja sumun hälvettyä, 1rj, 5 taistelijaa ja kymppipartio hengissä. Jäimme odottamaan lisäjoukkoja.
Joukkue kasaan ja eteenpäin. Itse suunnitelin vaihtoehtoisen reitin viimeiselle kohteelle solaa pitkin kylän itäpuolelta. En ehtinyt briiffissä kysymään asiaa, mielestäni pohjoisen reitille kahden joukkueen asettaminen oli turhaa. Mutta pyyntö evättiin, käskettiin auttamaan Charlie joukkuetta NW kukkulalle. En päässyt koskaan selville miksi apua tarvitsivat, kun paikalle päästiin niin toiminta oli hallussa. Charlie oli valinnut meidän reitin kukkulan päällä, joten tein oman päätöksen että juostaan pohjoisen solaa länteen, muut olivat tässä vaiheessa taisteluissa kukkuloilta. Pääsimme rantaan ja näytti jo hetken siltä että pääsemme nopealla liikkeellä radiomaston kautta kiinni kaupunkiin, mutta kovalla tulella puolustaja piti meidät radiomaston takana. Kun vihollisen respa"ryhmä" alkoi meitä ampumaan päätin ottaa joukkueen irti, otettiin todella paljon tulta vastaan. Meno oli tässä vaiheessa oman käsityksen mukaan jo melkoisen epäselvä, Charlie kun alkoi valumaan asemiinsa, päätin että siirrymme rohkealla juoksulla mäen yli etelään ja hyökkäämme kylään idästä, meille merkittyä reittiä pitkin, olettaen Bravon olevan omalla linjallaan. Kylänlaidalla saamme käskyt kylän laitaa, jossa Bravon taistelijat urheasti taistelivat. Käskin Radistin ilmoittamaan että tuohon soppaan emme mene, ja saimme uuden linjan etelästä Bravon alkuperäistä reitti pitkin. Siinä vaiheessa alkoi olla jo selvää että viimeinen Furbaali oli käynnissä ja taisteltiin enää omasta kunniasta, frägeistä ja hengestä. Ja servu jumiin.
Tarina loppuu
Itse viihdyin. 10 roolissa on harvoin tylsää, mikäli roolista oikeasti tykkää. Tehtävästä huolimatta. Toivottavasti joukkueelle jäi hyvä maku, omat itsenäiset ja luvattomat (Rosvoreissusta taisin puhua eilen
) liikkeet teen usein sen takia että joukot viihtyisi. Tyyli on vähän liberaali ja itselläni oli pääasiassa tieto, mutta ryhmät ei aina ollut tietoisia toisistaan, mutta aika hyvin pysyttiin joukkueena kasassa AAR perusteella.
Joo pitäisi kertoa ja ei saisi, mutta kuten Konzig sanoi niin homman pitäisi olla myös mielekästä, ja siihen usein riittää pienet asiat, jotka harvemmin vaikuttavat suuressa kuvassa. Kun ollaan liian pitkään paikallaan niin se "inthezone" taistelijan roolissa oleminen tipahtaa ja säätäminen/perseily usein alkaa. Pientä virikettä niin jengi pysyy paremmin ruodussa.
Harmittavasti metsät ei ollut täynnä vihollisia, jotain kommunikointi katkosta ollut tuon ilman käytön suhteen. Itse olin kuullut kyllä että hyökkääjä ei käytä koptereita maahanlaskuihin linjojen taakse, vaan keskittyvät pääasiassa resparalliin ja mahdollisuuksien mukaan pieneen CAS toimintaan.
Aika paljon ollut palautetta tuosta kopterista (wildcat). Itse ennen starttia olin sitä mieltä että se on puolustajalle enemmän haitta kuin ongelma. Raketteja vähän ja pyydä sitten jotain 20mm "CASiä" ihan "Broken arrow" meiningillä niin just. Miksi ei annettu ilmatorjuntaa, juurikin siksi että tuo ei aiheuta ongelmaa ellei sen anna aiheuttaa. Itse pidin muutamaa ilmaiskua, jotka radiosta kuulin niin lähinnä vitseinä. Oli kyllä aikaan saanut hyvääkin tulosta, plussat piloteille. En odottanut että tuo tulee olemaan jälkipuheissa.
Ehdotan #1 että voisi olla enemmän kommunikaatiota ylimpien johtojen, järjestäjän ja tehtäväntekijän kanssa. On joskus todella vaikea tehtävän perusteella päätellä mitä on ajateltu, tuolla kokoonpanolla voisi keskustella todella selkeästi minkälaisesta tehtävästä on kyse, mitä siinä toivotaan tapahtuvan yleisellä tasolla jne. Otettaisiin ne ylimmät johtajat mukaan osittain zeusmäiseen rooliin, alkutietojen osalta. Pystyttäisiin siten vaikuttamaan mahdollisesti enemmän tapahtumien "oikeaan" kulkuun. Vältettäisiin juurikin nämä "meidän selkään tehdään maahanlasku" tilanteet.
Ehdotus #2
Vuosien aikana on ollut lukuisia kertoja tilanteita, joissa briiffit jää aivan liian viime hetkeen järjestettyjen eventtien alkuun, kansainvälisissä sekä omissa. Lähes poikkeuksetta olen kuulunut, aina johtoroolissa ollessani, tähän syntiseen porukkaa. Se on jostain syystä vaan niin perkuleen vaikeata kerätä porukka tessuun 1-2h ennen tapahtuman aloitusta ja käydä sitä hommaa läpi. Laiskana olin laittanut Discordiin viestin asiasta ja ajatellut realistisesti että kaikki saa tiedon. Juu.
Ratkaisu, otetaan ne briiffit kunnolla mukaan osaksi tapahtuman aikataulutusta ja kirjataan ne siihen ensimmäiseen postaukseen. Sitä mukaan kun ajankohdat lähenee niin voi alamaiset painostaa asiasta. Lähinnä komppania ja joukkuebriiffit, #ryhmähetket myös mikäli joukkueen asiat ehditty käymään hyvissä ajoin. Pahoittelut pienestä lisähommasta järjestäjien niskaan, mutta jos näin saataisiin siitä normaalirutiini tapahtumien osaksi.
Ehdotus #3
Jälkiselvitys johtotasolla. Suomennettuna debrief
Itse haluaisin ja toivoisin että alettaisiin käymään, tapahtumien osalta, pelin jälkeen 30-60min keskusteluita johtopartioiden kanssa miten meni. Erityisesti omalle väelle, ulkomaalaisten kanssa varmaan riittää se nykyinen loppukeskustelu yleisesti fiiliksestä ja isommat linjat järjestäjien kautta palautteiden ja kehittämisen muodossa. Mikä toimi ja mikä ei, mitkä oli tilanteet ja tilannetiedot eri kohdissa. Mitä halusi tapahtuvan ja mitä tapahtui. Vaihe vaiheelta eri osastojen ajatukset ja omat mielipiteet, usein ainakin itselleni aukeaa tilanteet täysin erilailla, kun on lukenut näitä nälkävuoden pituisia tekstejä. Teksteistä usein saa vain pienen osan tehtävän kokonaiskuvasta.
Usein tapahtumat loppuu aika myöhään, joten ajankohdan pitäisi olla jokin muu, esim. ennen viikkopelejä? Ehdottomasti edesauttaisi kaikkien toimintaa johtorooleissa, uusien ja vanhojen, kun tilanteet käydään tarkemmin läpi ja mitä muut on ajatellut jne.