Op. Wet Boots | 23.2 | 19.30

TheTaltsi
Posts: 1531
Joined: 14 Nov 2013, 11:14

Re: Op. Wet Boots | 23.2 | 19.30

Postby TheTaltsi » 22 Feb 2019, 11:54

ruoste wrote:En olisi kyllä yhtään pahoillani jos siihen hommaan lähtee muutama tunarikin kokeilemaan... :D

Hyökkääjä hiljaa :twisted:

Tottakai assistant ja gunner slotteihin ihan kuka vaan saa tulla, mutta heittimenjohtajaksi tarvitaan osaava.
Tuntematon wrote:Jälleen kerran jos joku pahoittaa tästä viestistä mielensä niin totean nöyrästi ja autuaasti että ei kiinnosta.

Tohtori Kuolema wrote:Joo on Taltsi IHAN kiva.

Lauri wrote:isä poisti afin pois
User avatar
JoneKone
Posts: 2473
Joined: 30 Jun 2014, 14:34
Location: Helsinki

Re: Op. Wet Boots | 23.2 | 19.30

Postby JoneKone » 23 Feb 2019, 19:15

"Vihollisen paras ase on oma krh" - Acidizer
Bummeri
Posts: 2963
Joined: 09 Nov 2013, 14:35

Re: Op. Wet Boots | 23.2 | 19.30

Postby Bummeri » 23 Feb 2019, 23:48

Kiitos mielenkiintoisesta tapahtumasta!
"Dataa on saatava." -DataNummi
"Toteutus on pilalla, pelkkää paskaa tilalla." -MyösNummi
User avatar
Paavo
Posts: 1001
Joined: 26 Jul 2013, 18:17

Re: Op. Wet Boots | 23.2 | 19.30

Postby Paavo » 24 Feb 2019, 00:07

Kiitoksia tapahtuman järjestäjlle erittäin hyvästä tapahtumasta. Uskon että sekä suomalaiset että ulkomaalaiset pelaajat kaikki haluavat tämänkaltaisia tapahtumia lisää ja usein!

Olin itse Charlie 10 Bluforilla, ja vaikka oma suoritus ei mennyt ehkä ihan nappiin (10 kk poissaolleena + englannin kielen tuottamat omat haasteet) niin ryhmät toimivat todella hyvin ja mielestäni kommunikaatio pelasi hyvin.
User avatar
Blahh
Posts: 523
Joined: 17 May 2015, 14:12

Re: Op. Wet Boots | 23.2 | 19.30

Postby Blahh » 24 Feb 2019, 08:41

Kiitos,

Risuja ja ruusuja sitten, mikäli mahdollista, olisi hyvä mukaan liittää aina konkreettinen parannusehdotus.
faf
Posts: 178
Joined: 17 Mar 2015, 22:10

Re: Op. Wet Boots | 23.2 | 19.30

Postby faf » 24 Feb 2019, 09:12

Blufor C15 mietteitä

Olin viime viikon aivan muualla, ja muutenkin olen viimeisen vuoden verran kerinnyt pelaamaan vain noin 1-2 viikkopeliä kuukaudessa. Tulin siis hieman kylmiltään tähän eventtiin.

Komppanian taisteluajatus oli hieman normaaleja viikkopelejä monimutkaisempi helikopterisiirtymisineen ja kolmen joukkueen yhteistöineen. Taistelusuunnitelma tuli kuitenkin oikein hyvin selväksi briiffissä sekä tämän jälkeisessä joukkuebriiffissä.

Saimme porukan ladattua veneisiin ilman havereita, ja rantauduimme Bravon perässä aivan oikea-aikaisesti oikeaan paikkaan. Joukkuekin saatiin pienten viivytysten jälkeen kokoon ja etenmään kohti kohde ykköstä. Huomasin jo tässä vaiheessa, että ainakin itselleni tuotti pitkästä aikaa englannin puhuminen mutkia matkaan. Paavo tuossa aiemmin kirjoitti että hänellä oli omalta osaltaan sama kokemus, mutta sitä ei kyllä huomannut. Hän hoiti C10 -johtoroolia mielestäni mainiosti.

Toimintaa hidasti hieman ryhmän sisäisten radioiden puute, kaikki viestit piti välittää mieheltä miehelle. Tässä mielestäni ainakin Charlie-joukkueen ryhmyrit toimivat esimerkillisesti.

Huomasimme jo kohde ykköselle edetessä että Airstation Miken alueelta mahdollisesti tulenjohtaja tähyilee joukkuetta. Tässä oli kai onni onnettomuudessa ettei opfor saanut ampua mortaria näin etelään. Tällaisessa näinkin monimutkaisen pumpun koordinoinnissa on hyvä olla rauhallisempaa yhteistoiminta-aikaa jossa joukkue ja ryhmät tutustuvat hieman toisiinsa sekä toimintatapoihin.

Minulla oli kuuntelussa sekä Charlie-joukkueen että Kilo-verkon, mutta kahden verkon kuuntelu osoittautui nopeasti mahdottomaksi ja siirryin pelkkään charlie-verkkoon. Siten koko komppanian taistelun seuraaminen jäi hieman hämäräksi ja keskityin oman joukueen toimintaan.

Tulikaste

Joukkue joutui kevyeen tulikosketukseen ykköstavoitteensa maastossa, vihollinen vaikutti satojen metrien päästä Airstation Miken (X-Rayn) alueelta. Pääosan tulikosketuksesta sai kuitenkin edessämme ollut Bravo. Pääsimme ilman tappioita Y6-Y7 linjalle josta tuimme kun Bravo-joukkue otti haltuun Airstation Miken. Tätä ennen näimme myös oman ilmatuen iskun X-Ray -alueelle.

Samaan aikaan havainnoimme vihollisen ryhmien/partioiden liikettä ainakin N2 ja mahdollisesti muidenkin November-pisteiden maastossa. Joukkue vaikutti häirintätulen luonteisesti asemistaan myös tähän suuntaan etäisyyksien ollessa pitkiä. Jo tässä vaiheessa ryhmyrit varoittelivat että kohta tulee murkulaa niskaan. Tätä ei vieläkään onneksi tapahtunut.

Kun Bravo oli onnistuneesti vallannut X-alueen, pääsimme mekin viimein liikkeelle. Joukkue jatkoi etenemistään miinakentän sivuitse kohti huippua N2. Tässä vaiheessa koimme ensimmäiset tappiot yhden ryhmän kävellessä vahingossa miinakenttään. Joukkue pääsi kuitenkin asemiin N2-huipun eteläpuolelle ja valtasimme huipulla olleen tavoitteen josta vihollinen oli jo aiemmin saatu häädettyä.

KRH-tulta ja helikopterisiirtymisiä

Joukkueen parveillessa huipun maastossa vihollinen iski kranaatinheittimellä alueelle ja aiheutti meille ainakin 3-4 miehen tappiot. Joukkue vetääntyi sekasorrossa LZ Victor 1 -maastoon. Saimme puolustusasemat pystyyn Victor 1-pisteen ympärille. C10 Paavo otti ryhmyrit kokoon ja ohjeisti tulevaa helikopterisiirtymistämme sekä vastuusuuntia jalkautuessa LZ Victor 3 -pisteelle. Samaan aikaan vihollinen ampui joukkueen alueelle häirintätulta kranaatinheittimellä.

Laskimme ettei koko joukkue mahdu kopteriin, joten taisteluajatuksena oli että C10 johtaa kaksi ensimmäistä ryhmää ensin LZ:lle. Tämän jälkeen minä ja kolmosryhmä tulemme seuraavalla siirrolla. Juuri kun aloimme olla valmiina siirtymään, radisti välitti kiloverkosta tiedon että LZ Victor 3 ei ole omien hallussa ja jalkaudummekin LZ Victor 2 -pisteelle. Tässä vaiheessa myös kopteri oli jo matkalla, joten aikaa uudelle briiffamiselle ei juuri ollut.

Meitä noutamaan tullut Chinook-kopteri lähestyi korkealta ja otti kevytasetulen seurauksena irti. Uudelleen lähestyessä se pääsi laskeutumaan asti, ja juuri kun joukkueen alkupuoli oli nousemassa kopteriin, iski vihollinen alueelle jälleen heittimellä. Joukkue otti tässä noin viiden miehen tappiot.

Kopteri nousi pois, ja kolmatta noutoa varten LZ:aa siirrettiin jonkin verran etelään pisteelle W3. Täällä kakkosryhmä ja osa kolmosryhmääkin pääsi rauhassa nousemaan kopteriin. Minä jäin osan kolmosryhmästä sekä paikalle yllättäen ilmestyneen K10:n kanssa odottelemaan toista noutoa. Tässä vaiheessa huomasin myös ensimmäiset ryhmistään eksyneet miehet jotka otimme mukaan joukkoon.

Onneksi vihollisen jalkaväki oli tässä vaiheessa passiivista, joukkue oli niin sekasortoisessa tilassa ettei meistä olisi ollut koordinoituun vastarintaan mikäli he olisivat tehneet rajun vastahyökkäyksen. Minulla ei ole tietoa muiden joukkueiden sijainnista, joten todennäköisesti he kuitenkin suojasivat helikopteriin nousumme vastahyökkäysten varalta.

Koukku pohjoisesta

Kopteri heitti meidät LZ Victor 2 -alueelle jossa tapasin jälleen joukkueenjohtajan. Vihollinen teki vastahyökkäystä Camp Rogainille jota Alpha-joukkue puolusti. Oletettavasti Alpha sai vihollisen hyökkäyksen torjuttua. Charlie-joukkueemme koukkasi Camp Rogainin pohjoispuolelta ja eteni johti länsikoillista.

Tavoitteemme oli vallata Charlien Objective 7 -kukkula. Otimme jälleen tuli-iskuja sekä vihollisen kevytaseista että heittimestä ja joukkue otti tappioita. Saimme kuitenkin ajettua vihollisen kukkulalta myös ilmatukea käyttäen, sekä kohdekukkulan haltuun. Olimme juuri organisoimassa kukkulan puolustusta kun kuolin itse vihollisen hyvin osuneeseen krh-iskuun.

Respa ja loppumähinät

Respan jälkeen kopteri kuljetti minut ja muut täydennysmiehet Charlie obj 8 -maastoon joka oli jo omien hallussa. Oma joukkue oli Charlie obj 9 -radiomastolla ja hyökkäämässä Agia Marinan kylän pohjoispuolen T1 ja T2 -alueelle.

Tilanne oli sekasortoinen. Lähdin C10:n käskystä ottamaan selvää omien tilanteesta kylässä sillä radioyhteydet olivat heikot. T1 ja T2 -alueella oli reilu ryhmällinen omia enemmän tai vähemmän vailla koheesiota.

C10 Paavo saapui paikalle ja saimme koostettua noin ryhmän kokoisen iskujoukon jolla lähdimme ylittämään Agia Marinan jokea etelään kohti T8-pistettä. Joen ylitys sujui ilman tappioita savun suojissa. Olimme juuri pääsemässä lähikontaktiin T8-aluetta puolustaneiden argentiinalaisten kanssa kun serveriin iski armoton desync ja tehtävä jouduttiin lopettamaan.

Lopuksi ja havaintoja

Hienot ja opettavaiset mähinät jälleen kerran. Aika harvassa tietokonepelissä pääsee kokemaan tällaista ison pumpun hyökkäyksen organisointia ja kaoottisuutta. Tykkäsin kovasti.

Sanoisin että näissä isoissa, eri yhtymien yhteistoimintaharjoituksissa kannattaa pyrkiäkin siihen että tahti on alussa varsin rauhallista. Nyt saimme hyvin aikaa harjoitella hieman joukkueen ja ryhmien toimintaa ennen kuin krh:ta alkoi tippumaan niskaan.

Loppua kohti tilanne meni aika kaoottiseksi, mutta se oli odotettavissa. Välillä meinasi mennä sanat solmuun kun murkulaa sataa niskaan ja samaan aikaan oma helikopteri laskeutuu noutamaan joukkuetta jonka pitääkin yhtäkkiä laskeutua aivan eri LZ:lle kuin suunniteltua. En osaa sanoa perustaistelijan näkökulmaa, mutta ainakin näin C15 perspektiivistä todella hauska, opettavainen ja palkitseva kokemus.
User avatar
JoneKone
Posts: 2473
Joined: 30 Jun 2014, 14:34
Location: Helsinki

Re: Op. Wet Boots | 23.2 | 19.30

Postby JoneKone » 24 Feb 2019, 10:42

Laitoin EU discordiin lyhyet palautteet. Tännekin enkuksi tulevia sukupolvia varten:


Thank you to the organizers and all the leaders on both sides for making this event possible.

Subjective Summary of events:

Role: OPFOR A2 team leader.

First half of the event was pretty uneventful as our squad was designated as rear guard against a possible air landing (- being mortared by our own mortars due to misscommunication by a RTO). My team was designated to guard a hilltop north west of Camp Rogaine and having no radios around and no means of transport basically cut us off completely from the rest of the platoon. We just had to wait and hope that we wont be forgotten. We kept ourself busy scouting the area preranging and naming possible enemy approaches. In the second half of the mission we were finally transfered closer to the frontline and got to engage enemies at long ranges with our FAL:s and .50 Cal. We also managed to participate in a (failed) counter attack on Camp Rogaine. In the end we had to withdraw all the way back to Agia Marina and got to do some intense close quaters figthing. Except for the slow start for my team the event was really fun and included lots of "only in Arma" moments!

Feedback:

+ High performance event. 60-30 fps almost throughout the whole event (personally, heard of even better figures from others). Small and low detail map might be good for big events like this?
+ Big Scale Arma TVT at its best. A really immersive and fun experience. Also enjoyed the low tech theme.
+ Respawn. Brings continuity and more scale (and more effective assets) to an event like this.
+ Air assets. Brings a lot of atmosphere and immersion. Keeps infantry on it´s toes and on the lookout. Nothing like the feeling of seeing a Wildcat coming in for a gun run with guns and rocketpods blazing.

- Communication. In low tech events it would be nice to have flares and different colored smoke for signalling. Dear I also wish for one radio for the Team Leaders or additional jeeps if the mission area is really big with an air assault possibility?

- Respawn. In big crosscommunity events like this Respawn is good way to keep players happy. It would be really frustrating to first wait through the briefing and slow start for 90 minutes just to die due to a mortar strike or random bullet. However in my opinion there should be a fixed amount of tickets that is corresponding to the force sizes and the assets available in the mission. An unlimited or too big ticket count will only lead to degradation of cohesion and easily lead to a "whatever" mentality for both commanders and the ordinary footsoldier. The ticket amount should also be known by the commanders pre mission so they can plan how to use their resources and evaluate how much reinforcements are still on the way (just like IRL commanders usually know what their reserves are). A fixed and low enough ticket count makes commanders and players stay alert as they do not exactly know when tickets have run out (like in Battle of Hakamäki). One "new" thing would be to test a set amount of tickets per player. e.g. one ticket for each player?

- The Air assault/landing setup in the mission forced OPFOR leadership to keep a rear guard which caused a pretty boring start for two squads. In a big event like this where there would be the possibility for the grand scale battles only Arma provides the mission should give commanders the option to put all forces in some contact during the first 60 min of gameplay without having to fear a rear flank. In this mission this could have been solved with several No Fly zones in the north that would have been deleted as the mission progressed (triggers or scripting). Or e.g. Pre assigned LZ:s that are "activated" as the mission progresses. The pretext for these could be Anti Air or Enemy fighters in the area etc. I like the Air Landing concept so Im in no way saying that helicopter landings or air assets should be removed.
"Vihollisen paras ase on oma krh" - Acidizer
User avatar
Attila
Posts: 110
Joined: 19 Nov 2016, 19:13
Location: PKS

Re: Op. Wet Boots | 23.2 | 19.30

Postby Attila » 24 Feb 2019, 12:17

OPFOR 10 perspektiivi
Alkumetrit:
- Suunnitelma perustui käytännössä että joukkue levitetään alueelle ja tavoitteena on turvata pohjoisimmat kohteet samalla kun etelän ryhmät suorittavat perääntymistaistelua.
- Safestartin jälkeen siinä odoteltiin tovi ennenkuin alkoi näkyä niitä yksisarvisia mitkä britteinä tunnetaan, ja valitettavasti myös pysähtyivät odottelemaan juuri siihen krh rajan ulkopuolelle joten voitiin vain vilkuttaa, vähän kutitella kivääreillä ja .50 kaliiperisilla.
- Noin 10 minuuttia niiden ensimmäisten kontaktien jälkeen Mike-26 alueella, kuului radiosta hätääntynyt "A3 vahvuus 4 taistelijaa, vihollista 360 astetta, otetaan irti!"
- Eli siinä heti alkumetreillä olimme menettäneet Mike-26 objektiivin (mikä oli odotettavissa) ja ryhmät olivat aloittaneet perääntymisen. Valitettavasti se "perääntymistaistelu" mitä hain ei ikinä materialisoitunut koska A3 joutui perääntymään massiivisen ylivoiman edestä erittäin hätäseen ja A1, jonka piti tukea myös A3 perääntymistä, ei saatu kiinni radioilla eikä lähetillä.
- Tämä valitettavasti myös johti siihen että etelän sektori oli täysin auki sekä kommunikaation puute salli vihollisen liikehdinnän lähes vapaasti etelästä itään A1 ryhmän päälle, joka tuhottiin heti kättelyssä, ilman että kymppi taikka kukaan muukaan sai asiasta tietää. Sitten alkoi jo sataa lyijyä radiotorneilta Rogainille.
- Tässä vaiheessa A3 oli siirtynyt tulen alla Agia Marina kylään ja tähysti laaksoa, jos vihollinen olisi siirtänyt joukkoja siitä läpi.
- Myös A2 joka oli etsimässä haamutaistelijoita pohjoisesta oli nyt käsketty siirtyä Rogainin länsipuolelle, asemoida raskaat konekiväärit ja vaikuttaa viholliseen, missä ikinä Margaret Hilda Thatcher nosti päätään.

Rogainin kesäleiri, tehtävän puoliväli:
- Se porukka joka avasi tulen radiotorneilta sai äkkiä morkulaa niskaan ja kiikareilla sain tähystettyä useampia tappioita, sekä perääntyviä brittejä. Tässä vaiheessa myös nähtiin ensimäiset merkit että vihollinen on mänööveräämässä kivikkoa alas, itäiselle tielle, ja A4 ryhmää ohjeistettiin ottamaan asemia Rogainin itä- ja eteläpuolelta.
- A1 oletettiin olevan tuhoutunut ja ryhmät saivat vapaat kädet ampua kaikki liikkuva etelässä sekä idässä.
- Kului noin 20min kunnes alkoi Rogainin lähellä olemaan mähinää, parit käsikranaatit/kiväärikranaatit leirin sisään, KK tulta etelästä kivikolta, helikopterit pörrää ympärillä. Tässä vaiheessa A2 oli asemissa noin 500m päässä länteen, A4 puolustamassa kohdetta (sisältä), A3 pitämässä Agian länsipuolta.
Vieläkin uhkakuva oli että vihollisella oli joukkoja Rogainin etelänpuolimmaisessa laaksossa (perustuen radiossa kuultuihin havaintoihin) sekä ainakin joukkueen+ vahvuinen porukka Rogainin itäpuolella puskemassa voimalla.
- Vasta kun alkoi kunnolla ropisemaan kohteelle tein päätöksen A2 pyynnöstä suorittaa vastahyökkäyksen Rogainin pohjoispuolelle jossa oli viimeisien havaintojen perusteella jo brittejä, välittömästi tämän jälkeen aloin ottamaan irti ja sain sarjan selkään vihollisesta joka oli jo muurien sisällä.

Agia Marinan Alamo:
- Spawnatessa takaisin sisään sain tiedon 15:toista että vihollinen oli saanut Rogainin haltuun sekä Agia Marinan puolustus oli painottunut pohjoiseen, joka oli tässä vaiheessa ainoa järkevä vihollisen hyökkäysura. Nyt myös A2 ilmoitti vastahyökkäyksen olevan torjuttu raskailla tappioilla ja ryhmän rippeet jää viivästyttämään vihollisen etenemistä Mount Everestille.
- Aloimme organisoida puolustusasemia Agian radiotornilta ja kylän ulkosektorilta, kokosimme ryhmiä ja valmistauduimme viimeiseen koitokseen.
- Ei mennyt aikaakaan kun alkoi tulla ilmaiskuja Agiaan, jossa menetimme heti ensimmäisessä toisen krh putken ja ryhmällisen miehiä. (koko ryhmä oli syystä X jäänyt makaamaan tornin alle.)
- Pian iskun jälkeen saapui kourallinen taistelijoita asemiini pohjoisessa ja välittömästi kävi lyijysateen perusteella selväksi että vihollinen oli jo 300m päässä tornista pohjoiseen, LZ Agia rinteessä, ja puskemassa kovaa vauhtia kylään.
Ilmoitin pikapikaa verkkoon vihollisen hyökkäys-suunnan mikä taisi mennä läpi, käskin kaikkien joukkojen vetäytyä kylän sisään ja kiinnittää pistimet.

Tästä eteenpäin se sitten olikin kaaottista kaupunkitaistelua noin 20-30min jolloin iski desync ja tehtävä lopetettiin.

Summarum:
Omalta osalta joukkueen johtajana oli paljon mitä olisin voinut tehdä paremmin. Ryhmät olivat liian levällään ottaen huomioon radioiden puute, etelänsektori ei saanut tarpeeksi tukea taisteluun, sekä oma ryhmien sijoittelu oli vajavaista että passiivista. Paljon parannettavaa mutta hyvin opettavainen kokemus näin ison pumpun pyörittämisestä.
Kokonaisuudessaan eventti oli ainakin omalta osalta äxönin täyteinen ja ei ollut hiljaisia hetkiä.

Arman suola on kyllä aina nämä isot TVT pelit ja kiitän järjestäjiä tästä
"Attila eksä oo värisokee, miten sä voit käyttää väri koodeja :D" -Taltsi
"no siis, aina voi onnettomuuksia tapahtua... kaikille..." -Ramadan Pete
"ois hienoo olla taas 18v ja tsiigailla mimmei oulun tivolis" -Jiizee
User avatar
Konzig
Posts: 409
Joined: 08 Jan 2014, 07:57

Re: Op. Wet Boots | 23.2 | 19.30

Postby Konzig » 24 Feb 2019, 13:03

C1 RJ:

Ai siellä oli joku mortar-raja? Myönnän, että en lukenut briiffiä tarkkaan, mutta tuollainen tieto olisi toki kiinnostanut tietää (vai oliko tieto vain puolustajalla?). Olin kyllä tosi yllättynyt, kun saatiin nousta maihin ilman minkäänlaista vastarintaa. En toki olisi halunnut kuolla rannallekaan.

Kiitos eventin järjestäjille, hyvin toimi järjestelyjen suhteen kaikki lopun hirveää lagia lukuunottamatta.

Omasta jv-ryhmä -perspektiivistä (ainakin meidän ryhmän kohdalla) odottelun, hölkkäämisen ja säätämisen suhde taistelemiseen jäi vähän huonoksi. Sille ei nyt toki aina voi mitään, mutta minulle tämä ei oikeastaan tuntunut yhtään isolta taistelulta, koska en nähnyt kertaakaan Alpha tai Bravo joukkuetta alun veneilyn jälkeen. Pikemminkin olo oli kuin jossain TVT 50 tehtävässä. Vastassa oli melkein koko ajan vain n. ryhmällinen vihollista ja mortar.

Miten siltä voisi mahdollisesti välttyä? No esim. kuten JoneKone ehdotti, säätämällä tehtävän parametreja siten, että puolustajan ei tarvitse valvoa koko aluetta puutteelisin kommunikaatiovälinein ja liikuntakyvyin (puolustaja voi pitää joukkonsa tiiviimpänä). Ja pitämällä hyökkäävät joukot suunnitelmassa lähempänä toisiaan. Tai ainakin jakamalla aktiivisemmin tietoa alaspäin siitä, mitä muualla taistelukentällä tapahtuu. Meidän kohdalla kyse oli nyt joukkueen itsenäisestä hyökkäyksestä.

Kartasta johtuen kontaktietäisyydet olivat loppua lukuun ottamatta meillä valitettavan pitkiä aseistukseen nähden, mutta sille nyt ei voi oikein mitään, koska teema oli Falkland ja saari Stratis. Ryhmän ainoa kunnon ase vähänkään pidemmälle oli kk, mutta siihen ei saatu missään vaiheessa lisää ammuksia, joten huolto jäi puutteelliseksi. Helikopterista sai vähän rynkynlippaita siirtymisen aikana.

Respa toimi oikein hyvin ainakin omalla kohdalla. Heti kun respasin, joku otti homman haltuun ja sanoi, että nouskaa tähän kopteriin, ja vei suoraan käytännössä etulinjaan asti. Olin kyydin ansiosta aikaisemmin Agia Marinan laitamilla kuin ryhmäni josta kuolin varttia aikaisemmin.

Hauskoja ja dramaattisia tilanteita kuitenkin oli ihan kivasti mortarista ja logistiikkasäätämisestä johtuen, ja taistelussakin lopulta oltiin ihan kunnolla. Paavo ja faf johtivat rauhallisesti ja loogisesti, ja meidän ulkkisryhmien kanssa kaikki toimi ainakin tosi kivasti.

TLDR: Suunnittelu mieluummin siltä pohjalta, että jengillä olisi mielekästä hommaa mahdollisimman koko ajan, eikä pelkästään taktisesta näkökulmasta. Huolto mietittynä valmiiksi ja ohjeistettuna joukoille jo brieffissä. Jos hyökkääjä on tosi mobiili ja aluetta paljon, sen miettiminen, miten puolustaja pystyy järkevästi luomaan uskottavaa vastarintaa koko alueella.

Tosi hyvä eventti joka tapauksessa! Lisää näitä.
Trade
Posts: 447
Joined: 09 Jun 2015, 19:20

Re: Op. Wet Boots | 23.2 | 19.30

Postby Trade » 24 Feb 2019, 15:13

Joukkuettamme johti brittiläinen upseeri ja herrasmies Kingslayer UO:sta, jonka miehistöä myös kaksi muuta joukkueen ryhmää olivat. Oma B1-ryhmäni oli sekalaista sakkia AFI:sta, mutta pysyi kyllä tiettyjen henkilöiden etenevästä humalatilasta huolimatta kurissa ja järjestyksessä sopivalla äänenkäytöllä.

Olimme joukkueemme ensimmäinen ryhmä rannassa, ja veneestä jalkauduttuamme lensin välittömästi satoja metrejä ilmaan. Mikä menee ylös, tulee myös alas ja näin syntyi Britannian ensimmäinen tappio tässä sodassa. Ilmalennon aikana ehdin ilmoittaa vääjäämättömästi lähestyvästä kuolemasta joukkueemme johtoportaalle.

Muutaman minuutin päästä kuolemasta respasin ja soitin hetken odottelun jälkeen taksifirmalle, joka sitten helikopterilla nopeasti saapuikin noutamaan minut B-joukkueen maihinnousupisteelle.

Päästyäni ryhmäni luo antoi joukkueenjohtaja minulle välittömästi käskyt seuraavasta liikkeestä; etenisimme muun joukkueen mukana Air Stationin SW-puolella olevalle harjanteelle asemiin.

Näistä asemista tulitimme Air Stationia sekä kauempana pohjoisessa olevaa vihollista. Tuleen vastattiin epätarkalla ja tehottomalla kivääritulella. Pian kuitenkin saimme käskyt edetä B-joukkueen viimeisenä ryhmänä Air Stationille.

Vihollinen oli jo paennut alueelta, eikä vastarintaa ollut. Otimme asemat Air Stationin länsiosasta Hescojen ja betonimuurin takaa. Pian alkoi vihollinen ampua kranaatinheitintulta alueelle, jonka jälkeen saimme käskyn liikkua joukkueemme mukana pohjoiseen kohti seuraava tavoitettamme.

Vähäisten kommunikaatio-ongelmien takia ryhmämme etenee hieman liian eteen suhteessa joukkueehemme ja pääsemme seuraavan kohteemme, eli radiomastojen, läheisyyteen ensimmäisenä monta sataa metriä muun joukkueen edessä. Yksittäistä kaukana olevaa vihollisen tarkkailijaa lukuunottamatta vihollista radiomastostojen läheisyydessä ei havaita ja saamme käskyn ottaa alueen haltuun.

Radiomastoilta näkyvyytemme vihollisen miehittämälle Camp Rogainille on erinomainen ja avaamme koko ryhmän aseistuksella tulen vihollista kohti. Harmillisesti ampumakilpailu ei etene kannaltamme hyvin vihollisen linnoitettujen asemien ja raskaiden konekiväärien takia. Kun vielä kranaatinheitin alkaa tulittaa meitä, käsken ryhmäni irtautumaan radiomastokukkulan eteläpuolelle. Valitettavasti tämän perääntymisen aikana konekivääripartioni tuhoutuu kokonaan vihollisen konekivääri- ja kiväärituleen ja lisäksi toisesta partiosta kuolee yksi mies.

Kranaatinheitintuli jatkuu vielä hetken, mutta ei aiheuta tappioita. Joukkueemme kasattua itsensä lähtövalmiiksi lähdemme etenemään pohjoiseen tarkoituksenamme hyökätä Camp Rogainiin sinne johtavaa metsäkaistaletta pitkin. Ryhmäni vahvuus on nyt 5 taistelijaa.

Liikumme hetken aikaa joukkueemme kärjessä A-joukkueen viimeisten joukkojen perässä. A:n jouduttua taisteluun jäämme hetkeksi jumiin heidän taakseen. Tovin odoteltuamme koko B-joukkue saa käskyn lähteä koukkaamaan A:n oikealta puolelta ja hyökkäämään Camp Rogainiin pohjoisesta. A-joukkue ehtii kuitenkin ennen pääsemistämme perille vallata Rogainin.

Ryhmämme ollessa vielä Rogainin ulkopuolella rinteessä, meitä kohti avataan tuli pohjoisesta; vihollinen yrittää vastahyökkäystä Rogainille. Vastaamme tuleen välittömästi ja yhteistoiminnassa B- ja A-joukkueiden ryhmät tuhoavat vihollisen pienin tappioin. Oma ryhmäni selviää tappioitta.

Vihollisen kranaatinheittimen aiheuttaman uhan vuoksi määrään ryhmäni siirtymään omia taistelijoita täynnä olevasta Rogainista sen ulkopuolella lännessä olevaan pieneen linnoitukseen.

Vihollisen noin kilometrin päässä olevat joukot tulittavat meitä kohti singolla sekä epätarkalla kivääritulella. Vastaamme tuleen ja AAR:n perusteella onnistuikin partionjohtajani kiväärillään tappamaan yhden vihollisen.

Olemme asemissa hieman vajaa puoli tuntia joukkueemme saadessa vahvistuksia. Oman ryhmäni vahvuus kasvaa seitsemään, mutta valitettavasti konekivääritaistelijaa emme saa vahvuuteemme.

B-joukkue lähti tämän jälkeen etenemään kohti viimeisenä kohteena olevaa Agia Marinan kylää. Päästessämme Rogainista länteen jatkuvan metsän laitaan avataan joukkuettamme kohti tuli. Meidän ryhmämme jää tukemaan muiden ryhmien etenemistä länteen. Yhdessä pohjoisessa etenevän A-joukkueen tulen avulla saamme vihollisen ajettua kohti kylää.

Koko komppaniamme liikkuu liian pohjoisessa, jonka johdosta olemme edenneet A-joukkueen hyökkäysreittiä pitkin. Joukkueemme on ottanut tässä vaiheessa melko paljon tappioita ja yksi ryhmistämme on jo edennyt kylän laidalle A-joukkueen reittiä pitkin. Tästä huolimatta ryhmämme saa käskyn siirtyä B-joukkueen hyökkäysreitille, jota pitkin jatkaisimme hyökkäystä.

Ylittäessämme hyökkäysreittejä erottavaa harjannetta avaa vihollisen vahvistusjoukko tulen meitä kohti kylän eteläpuolisilta kukkuloilta. Menetämme taistelijoita ja peräännymme takaisin A-joukkueen reitille, jota pitkin hyökkäämme kohti kylää. A-joukkue siirtyy myös tälle reitille ja pääsemme heidän kanssaan hyvin lähelle kylää. Tässä vaiheessa kuolen kylästä tulleeseen tarkkaan yksittäislaukaukseen.

Joukkueemme ei pääse ensimmäisen lähtevän helikopterin kyytiin ja pian tulee selväksi, että toista ei tulisi. Tässä tilanteessa ei ollut enää muuta tehtävissä kuin laulaa God Save the Queen. Sitten sota loppui.
Last edited by Trade on 25 Feb 2019, 19:48, edited 1 time in total.

Return to “Menneet tapahtumat”



Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 2 guests