Viihdyttävää oli ja kiitos järjestäjille.
Sodan sumu oli hyvin sankkaa ja viholliskontaktit jäivät vähäisiksi, mutta sitäkin nopeammiksi.
Meidän porukalle vaunujen kanssa toimiminen oli vierasta ja aiheutti ongelmia. Tuo meidät alussa tuhonnut bradley oli kyllä tullut paikalle hyvää haipakkaa, sillä oli jo silta kakkosen länsipuolella meidät tuhotessaan.
Meidän ryhmän toimintaa viivästytti myös tuo 0:50 kohdalla ollut mäki-episodi jossa Konzig kuoli pois. Olin siinä käsityksessä, että meitä ammuttiin tuohon mäelle ensin jollain raskaammallakin aseella ja epäilin että joen toisella puolella on bradley. Sitten paikalle hurauttikin T72 ja tilanne kummasti rauhottui.
Oltiin siinä aika pitkään asemissa ennen kuin tajuttiin että ryhmänjohtaja on liian hiljainen. Uudelleenjärjestäytyminen vei sen verran aikaa, että Konzig ehti löytää meidät uudestaan.
Vähän tämän jälkeen saatiin uusi BMP ja pääsin leikkimään vaununjohtajaa. Onneksi olin sattumalta edellisenä päivänä katsonut youtubesta aiheesta videon
Rynnäkkökäskyn saattelemana onnistuneesti johdin vaunun suoraan vihollisen sinkomiesten kohdalta mäenharjanteen yli ja taas oli spawnissa ruuhkaa. Kokemus oli sekin.
Lääkintä miehen roolissa tekemistä riitti kiitettävästi ja Aku Ankka laastaria kului huomattavia määriä.
Päälimmäisenä episodina itselle jäi mieleen kun huomasin vihollisen sinkomiehen 30 metrin päässä vaunusta.
Toinen mieleen jäänyt episodi oli kun etenemme metsässä, alun äkkikuoleman traumatisoimina, kohtuullista varovaisuutta noudattaen. Ryhmätoveri joutui vetämään happea taakkansa alla ja olisikohan ollut Aspirant kun hurauttaa autolla viereen ja kyselee että eikö jaksa.
Koko meidän porukalle jäi varmasti kirkkaimpana mieleen kammo peltilaatikkoon sulkemisesta. Ens kerralla kävellään.