Mission 1, Bravo 10
Joukkueen suunnitelma:
https://docs.google.com/presentation/d/ ... slide=id.p
Bravon taistelu rakentui kahden KPVT sekä yhden PKT Vodnikin ympärille. Näissä oli yhteensä kolme ryhmää jolla oli toisiinsa nähden erilainen PST/HE aseistus.
Komppanian taisteluajatus oli karkeasti kahden joukkueen rinnakkainen hyökkäys, jossa kumpikin valmistautui tukemaan toista. Pitkien etäisyyksien johdosta varsinaista toisen joukkueen tukemista oli hankala suorittaa ilman joukkojen siirtelyä.
Tämä kuitenkaan ei muodostunut tehtävän aikana ongelmaksi.
Bravo siirtyi korkean mäen taakse safestartin jälkeen lähtöasemiin. Tältä tasalta suoritettiin joukkueen johdon taistelutilan arviointi ja peliliikkeitä lähdettiin tekemään sen mukaan.
B10 ja B15 yllätykseksi vihollisesta ei saatu havaintoja, vaan edessä oleva vaiheen 2 mäki näytti tyhjältä. Jatkoimme hetken arpomisen jälkeen taistelusuunnitelman mukaan. B3 yksin eteen ja muut valmistautuvat tukemaan.
Maaston tiedustelussa mäki todettiin vihollisen kannalta huonoksi, mutta siitä pohjoiseen jatkuva alamäki sen sijaan erittäin vaaralliseksi. Vihollinen nähtävästi halusi houkutella meidät eteenpäin.
B3 saapuessa mäelle se puski pohjoiseen ja törmäsi lähietäisyydellä viholliseen. Käskin toisen ryhmän tukemaan ja samalla pyrittii vaikuttamaan kauaksi lännessä oleviin marsuihin, jotka häiritsivät Alphan etenemistä.
Kielsin ryhmiä puskemasta alamäkeen ja B1 puskettiin itäsivustalle. Tässä oli pieniä informaatiokatkoksia ja mielestäni kyseinen siirtyminen kesti lopulta liian kauan. Meillä oli tilanteeseen valmiiksi mietitty taistelusuunnitelma, mutta johdossa hiukan jähmäiltiin sen suorittamisessa, koska havaintoja ei juuri ollut.
Kun B3 jäi mäelle tukemaan puskettiin irtautuvan viholliseen perään metsämaastossa B1 ja B2 toimesta. Vihollisesta oli satunnaisia havaintoja ja M113 kävi aktiivisesti häiritsemässä.
Pääsimme vaiheeseen 3 ja hienosti B2n Vodnik sai vaikutettua perääntyvään M113 + ryhmä. Tästä lopulta noin 50-60% käsittääkseni tuhoutui. Samoihin aikoihin kyseisen Vodnikin moottori disabloitiin, jolloin he kykenivät enää tukemaan staattisesti.
Tässä kohtaa tilannekuva oli seuraava: Meidän osalta ainakin yksi M113 tuhottu ja arviolta noin ryhmän verta jalkaväkeä. Oma tilanne: 0 tappiota, yksi vodnik disabloitu.
Tulittelimme kohteelle ja joukon kokeneet taistelijat haistoivat veren. Tässä ampumalla ei vihollista voiteta, on puskettava päälle. Tästä oltiin yhtä mieltä, myös B15 joka laskeutui hummerista hylsyjen kasautuessa ympärille.
Joukkueen kaksi ryhmää käskettiin joen uomaan ja siirtymään kohteen itälaidalle. Tämä onnistui ja samalla tuli tietoa että pari vihollistakin niitattu, hienoa. Siirsin kolmosen ja johdon eteenpäin samalla kun B1 ja B2 aloittivat hyökkäyksen.
Sitten alkoi alamäki, kun B1 ja B2 aloittivat hyökkäyksen, se paljastui liian aikaisin ja joukot jäivät kitkerään taisteluun aitojen ulkopuolelle. Tämä tilannekuva alkoi minulle valaistua vasta kun itse pääsin tavoitteen kulmalle.
Kuitenkin loppuun asti luulin joukkueeni tuhoutuneen onnekkaiden kranaattien ja yksilösuoritusten johdosta, mutta vasta paratiisissa 72 miestä kertoi minulle, että vihollinen puolusti kohdetta kolmella ryhmällä.
Kiitän joukkuetta hyvästä suorituksesta, joka ei vaan tällä kertaa tuottanut haluttua tulosta. Mielestäni tilannekuvan puitteissa toimittiin oikein ja koitettiin röyhkeästi käyttää tilanne hyväksi.
B15 kaatui pelastaessaan haavoittuneita epäonnistuneen murtokohdan alueella.
B10 kaatui kuin rakki ammuttuna selkään yrittäessään ottaa yhteyttä ryhmiin.