Suuri TvT tapahtuma 12.1.2014
Re: Suuri TvT tapahtuma 12.1.2014
Kiitti pelistä tasapuolisesti kaikille! Toivottavasti joku nauhotteli videota.
[url=steam://friends/add/76561197989943798]
[/url]
Re: Suuri TvT tapahtuma 12.1.2014
Hei,
Omalta osaltani tapahtuma loppui lyhyen massiivisen desync ja yhteysongelmien takia. Pahoittelut etenkin Aspirantille. Toivottavasti respa & huolto toimi tehtävän aikana hyvin!
Me saavutettiin tosiaan varmaan kaikkien aikojen suomalaisten ARMA tapahtumien pelaajamäärä ennätys eilen. Kukapa olisi odottanut että näinkin paljon pelaajia voitaisiin saada kasaan! Henk.koht. On vaan alkanut mennä usko siihen, että meillä on enää varaa kasvattaa pelaajamääriä näissä suurtapahtumissa. Desync oli omalla kohdalla sen verran pahaa. Ehkä se helpotti kun muutamia pelaajia poistui serveriltä?
Omalta osaltani tapahtuma loppui lyhyen massiivisen desync ja yhteysongelmien takia. Pahoittelut etenkin Aspirantille. Toivottavasti respa & huolto toimi tehtävän aikana hyvin!
Me saavutettiin tosiaan varmaan kaikkien aikojen suomalaisten ARMA tapahtumien pelaajamäärä ennätys eilen. Kukapa olisi odottanut että näinkin paljon pelaajia voitaisiin saada kasaan! Henk.koht. On vaan alkanut mennä usko siihen, että meillä on enää varaa kasvattaa pelaajamääriä näissä suurtapahtumissa. Desync oli omalla kohdalla sen verran pahaa. Ehkä se helpotti kun muutamia pelaajia poistui serveriltä?
Re: Suuri TvT tapahtuma 12.1.2014
Desync helpotti hiukan, mutta aika näkyvää se oli koko pelin ajan. Oma Bemari warppaili aikalailla heti kun ajaja sitä lähti liikuttelemaan.
[url=steam://friends/add/76561197989943798][/url]
Re: Suuri TvT tapahtuma 12.1.2014
Kiitos peleistä! Toimin itse OPFORin 1. joukkueen 2. ryhmän vara-rj:nä + rpg-miehenä.
Omalta osalta homma tosin muistutti karmivalla tavalla todellisuutta eli koko kolmen tunnin metsässä rönyämisen aikana en nähnyt vilaustakaan vihollisesta. Paitsi pari minuuttia ennen loppua Blackhawkin. Ja puolessa välissä tulessa olevan Bradleyn. Kuolema korjasi kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla BMP:n sisäseinää katsellessa. Sama taitaa päteä aika pitkälti koko RSC tiimiin.
Mutta mutta, olihan tuo ihan jännää eikä meijän porukan osalta varmaan jää mitenkään viimeiseksi vaikka ei mistään toiminnan riemujuhlasta voidakkaan puhua. Oltiin vaan ehkä alun vastoinkäymisten vuoksi kokoajan askeleen jäljessä muita.
Ainoana risuna joudun ehkä vähän kritisoimaan karttaan merkkailun kieltoa. Tottakai turhat merkit pois sotkemasta ja eihän ne mitenkään maagisesti voi siihen ilmestyä kun jossain puskassa istuu. Mutta toisaalta eipä jokaisella taistelijalla muutenkaan mitään karttaa oikeasti olisi mukana. Armassa muutenkin välillä on vähän disorientoitunut olo huonolla tavalla niin peli-iloa voisi vähän nostattaa se, että kartasta voisi saada jotain yleiskäsitystä mitä on tapahtumassa ja että sitä voisi käyttää ryhmänkin kanssa kommunikointiin. Värejähän voi helposti käyttää etukäteen merkatuissa markkereissa niin ne ei sitten katoa nopeasti merkattujen mustien sekaan. Ihan vaan tämmöinen ehdotus.
Meidän tuoreimmalla värväyksellä oli twitch nauhottamassa (http://www.twitch.tv/voronoi/b/494748227), mutta tuolta ei paljon mitään highlighteja löydy. 15 min kohdalta voi katsoa miten meijän alun siirtyminen alueelle päättyi… ja 2h 23min kohdalla miten toisen kerran räjähdettiin. Katellaan sitten jos ens kerralla saadaan jotain toimintaa aikaiseksi
Omalta osalta homma tosin muistutti karmivalla tavalla todellisuutta eli koko kolmen tunnin metsässä rönyämisen aikana en nähnyt vilaustakaan vihollisesta. Paitsi pari minuuttia ennen loppua Blackhawkin. Ja puolessa välissä tulessa olevan Bradleyn. Kuolema korjasi kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla BMP:n sisäseinää katsellessa. Sama taitaa päteä aika pitkälti koko RSC tiimiin.
Mutta mutta, olihan tuo ihan jännää eikä meijän porukan osalta varmaan jää mitenkään viimeiseksi vaikka ei mistään toiminnan riemujuhlasta voidakkaan puhua. Oltiin vaan ehkä alun vastoinkäymisten vuoksi kokoajan askeleen jäljessä muita.
Ainoana risuna joudun ehkä vähän kritisoimaan karttaan merkkailun kieltoa. Tottakai turhat merkit pois sotkemasta ja eihän ne mitenkään maagisesti voi siihen ilmestyä kun jossain puskassa istuu. Mutta toisaalta eipä jokaisella taistelijalla muutenkaan mitään karttaa oikeasti olisi mukana. Armassa muutenkin välillä on vähän disorientoitunut olo huonolla tavalla niin peli-iloa voisi vähän nostattaa se, että kartasta voisi saada jotain yleiskäsitystä mitä on tapahtumassa ja että sitä voisi käyttää ryhmänkin kanssa kommunikointiin. Värejähän voi helposti käyttää etukäteen merkatuissa markkereissa niin ne ei sitten katoa nopeasti merkattujen mustien sekaan. Ihan vaan tämmöinen ehdotus.
Meidän tuoreimmalla värväyksellä oli twitch nauhottamassa (http://www.twitch.tv/voronoi/b/494748227), mutta tuolta ei paljon mitään highlighteja löydy. 15 min kohdalta voi katsoa miten meijän alun siirtyminen alueelle päättyi… ja 2h 23min kohdalla miten toisen kerran räjähdettiin. Katellaan sitten jos ens kerralla saadaan jotain toimintaa aikaiseksi
Re: Suuri TvT tapahtuma 12.1.2014
OPFORin hekopilotin näkökulmaa.
Desync ei aiheuttanut lentämisessä mitään ongelmia, tosin matkustajat välillä kiljuivat jotain mereen syöksymisestä kun heidän ruudullaan tapahtui hieman eri asioita kuin minun ruudullani. Komppanian varapäällikön oli tarkoitus koordinoida täydennysmiesten kuljetuksia, mutta Paavo tosiaan katosi linjoilta suht alussa, joten homma piti hoitaa sitten joukkueiden varajohtajien kanssa. Tosin kakkosjoukkueen varajohtajasta en kuullut mitään alun jälkeen ja ykköseenkin yhteys katkesi jossain vaiheessa. Muutenkin kommunikaatio oli vähän hankalaa koska OPFORin tukikohta oli sellaisessa montussa, että eihän sinne mitkään radiot olisi kuuluneet muutenkaan. Suurimman osan pelistä kuljetuselementti toimikin itsenäisesti periaatteella "jahas, mihis te [respat] haluatte että teidät dumpataan?" tai "me dumpataan nyt teidät tuonne, yrittäkää sieltä löytää omien luokse". Tulipa sitä pariin otteeseen keksittyä sopivan kokoisille respajoukoille jotain uusia tehtäviäkin, kuten tulotasan sillan takaisinvaltaus ja aivan lopussa kolmoskohteelle järjestetty spontaani laskuvarjohyökkäys.
Kokonaiskuva tehtävän kulusta jäi varsin hämärän peittoon ja perustui lähinnä "kaatuneiden" kertomuksiin kuskausten aikana. Joku Bradley siellä oli ilmeisesti tehnyt enemmän jauhelihaa kuin HK:n tehdas ja vihollisen tiedustelijat vissiin aiheuttivat melkoisesti hämminkiä siellä omien linjojen takana. Vihollisia en nähnyt kertaakaan, mutta yksi kopteri menetettiin sen otettua osuman jostakin kun olimme laskeutuneena ja se jouduttiin tuhoamaan omien toimesta. Sen lisäksi joku onnistui ampumaan Krieliä oviampujan paikalta jalkaan.
Joka tapauksessa, oli kyllä hieno tehtävä ja siistiä nähdä noin paljon porukkaa serverillä. Toivottavasti jotain samanlaista saadaan järjestettyä toistekin, mutta mieluiten vähän pienemmällä desyncillä!
Desync ei aiheuttanut lentämisessä mitään ongelmia, tosin matkustajat välillä kiljuivat jotain mereen syöksymisestä kun heidän ruudullaan tapahtui hieman eri asioita kuin minun ruudullani. Komppanian varapäällikön oli tarkoitus koordinoida täydennysmiesten kuljetuksia, mutta Paavo tosiaan katosi linjoilta suht alussa, joten homma piti hoitaa sitten joukkueiden varajohtajien kanssa. Tosin kakkosjoukkueen varajohtajasta en kuullut mitään alun jälkeen ja ykköseenkin yhteys katkesi jossain vaiheessa. Muutenkin kommunikaatio oli vähän hankalaa koska OPFORin tukikohta oli sellaisessa montussa, että eihän sinne mitkään radiot olisi kuuluneet muutenkaan. Suurimman osan pelistä kuljetuselementti toimikin itsenäisesti periaatteella "jahas, mihis te [respat] haluatte että teidät dumpataan?" tai "me dumpataan nyt teidät tuonne, yrittäkää sieltä löytää omien luokse". Tulipa sitä pariin otteeseen keksittyä sopivan kokoisille respajoukoille jotain uusia tehtäviäkin, kuten tulotasan sillan takaisinvaltaus ja aivan lopussa kolmoskohteelle järjestetty spontaani laskuvarjohyökkäys.
Kokonaiskuva tehtävän kulusta jäi varsin hämärän peittoon ja perustui lähinnä "kaatuneiden" kertomuksiin kuskausten aikana. Joku Bradley siellä oli ilmeisesti tehnyt enemmän jauhelihaa kuin HK:n tehdas ja vihollisen tiedustelijat vissiin aiheuttivat melkoisesti hämminkiä siellä omien linjojen takana. Vihollisia en nähnyt kertaakaan, mutta yksi kopteri menetettiin sen otettua osuman jostakin kun olimme laskeutuneena ja se jouduttiin tuhoamaan omien toimesta. Sen lisäksi joku onnistui ampumaan Krieliä oviampujan paikalta jalkaan.
Joka tapauksessa, oli kyllä hieno tehtävä ja siistiä nähdä noin paljon porukkaa serverillä. Toivottavasti jotain samanlaista saadaan järjestettyä toistekin, mutta mieluiten vähän pienemmällä desyncillä!
Re: Suuri TvT tapahtuma 12.1.2014
Noniin, OPFOR 1J1R rivisotilaan palautetta. Muiden palautteen perusteella vaikuttaa siltä, että kokemus on useimmilla ollut mieluinen. Minullakin oli oikeastaan aika metkaa reilujen kaksituntisten pelien ajan, kunnes desyncci pakotti minutkin lopettamaan vähän ennen kolmoskohteen tuhoutumista.
Tämä on tosin ymmärrettävää, en ole varma kuka täällä kustantaa serverit, mutta ymmärrän että pelkästään suomen hankala saatavuus hyville servuille ja ylläpidon mahdollinen kova hinta asettavat rajoitteita. Kiitos tässä välissä kaikille (Paavolle ensi kädessä, oletan) jotka ovat mahdollistaneet tällaiset hienot tapahtumat.
Sitten, omaan kokemukseeni peleistä. Minut jaettiin RPG sotilaaksi 1-ryhmään, olin 1-joukkueen sinisen puoliskon johtaja, Sheriffin luovuttaessa tehtävän TS ongelmien takia. (
) Muistan pelin alusta sen että edettiin Bemareilla silta 1:sestä parinsadan metrin päähän, jossa jalkauduimme. Nähtävästi 2.joukkue jatkoi bemarissaan suoraan Bradleyn väijytykseen ja tuhoutui, kuten Furean joukkueenjohtajamme meille selosti hieman huvittuneen kuuloisesti.
Erittäin elokuvamainen dramaattinen hetki, josta arma saa kuitenkin nauttimaan niin paljon että ihan revahdin hervottomaan nauruun.
Siinä tosiaan puolisentoista tuntia taidettiin enemmän tai vähemmän vammaisena ja pelokkaana edetä hitaasti kohti 1. kohdetta. Hitaus johtui varmaan johdon hämmennyksestä pelin alun väijytyksestä johtuen. Siinä varmaan useammalla kärsimättömällä saattoi mennä vähän pinna, mutta onnestahan tässä pelissä loppujen lopuksi on kiinni, että pääseekö räiskimään vihollista haluamallaan tavalla. Itse sain tyydyttäviä taistelukokemuksia kohde1:n valtauksen loppuvaiheessa, joiltakin 1.ryhmän jäseniltä kokemus jäi käsittääkseni vähän yksipuoliseksi odottamiseksi/kuolemiseksi.
2.kohde oli tähän 1.kohteen valtaukseen mennessä käsittääkseni tuhottu.
Taas 30min logistiikkaongelmia, kun sininen ryhmä meni joukkueellemme osoitetulla Bemarilla ensin heittimien asemille tuhoamaan vihollisen tiedusteluyksikköä, joka olikin jo tuhottu, ja sieltä mäki 124:lle, jossa loppuryhmää ja etenemisen alkamista saatiin odotella taas vähän aikaa. Kuulemma BLUFOR:ille oli saatavilla samanlaiset respa-mahdollisuudet kuin meille neukuillekkin, eli innostuneena odotin viimeisiä rähinöitä. Jos nyt saisi niitä "ShackTac"-hetkiä, täyttä sotaa ja räjähtelyä. Pääsisi elämään leffaa.
Valitettavasti itseltäni kokemus jäi siihen, sillä servu taisi valikoida minut heikoksi lenkiksi ja heitti hullut desyncit. Juoksentelin vähän aikaa kartan eteläisissä metsissä, kuuntelemassa radion puheista päätellen jo kuolleiden vihollisten puheita, he kun olivat jääneet paikoilleen niille sijoilleen kuin missä olivat kun minulla alkoi peli jumittaa. Ammuin RPG:lläkin kudin jo luultavasti tuhoutuneeseen Bradleyhin. Menin sitten kuuntelemaan vierestä kun miehistö höpisi jo luultavasti kuolleiden sotilaiden tarkkailuhuoneessa jälkimutinoitaan.
Itseltäni pelit jäivät siis vähän puolitiehen, mutta kokonaisuutena jäi hyvä maku suuhun peleistä. Kiitos vielä kaikille osallistuneille ja järjestäjille.
PS: pelissä nimeni on Nummi, foorumeilla Drumavatic.
Tämä on tosin ymmärrettävää, en ole varma kuka täällä kustantaa serverit, mutta ymmärrän että pelkästään suomen hankala saatavuus hyville servuille ja ylläpidon mahdollinen kova hinta asettavat rajoitteita. Kiitos tässä välissä kaikille (Paavolle ensi kädessä, oletan) jotka ovat mahdollistaneet tällaiset hienot tapahtumat.
Sitten, omaan kokemukseeni peleistä. Minut jaettiin RPG sotilaaksi 1-ryhmään, olin 1-joukkueen sinisen puoliskon johtaja, Sheriffin luovuttaessa tehtävän TS ongelmien takia. (
) Muistan pelin alusta sen että edettiin Bemareilla silta 1:sestä parinsadan metrin päähän, jossa jalkauduimme. Nähtävästi 2.joukkue jatkoi bemarissaan suoraan Bradleyn väijytykseen ja tuhoutui, kuten Furean joukkueenjohtajamme meille selosti hieman huvittuneen kuuloisesti. Erittäin elokuvamainen dramaattinen hetki, josta arma saa kuitenkin nauttimaan niin paljon että ihan revahdin hervottomaan nauruun.
Siinä tosiaan puolisentoista tuntia taidettiin enemmän tai vähemmän vammaisena ja pelokkaana edetä hitaasti kohti 1. kohdetta. Hitaus johtui varmaan johdon hämmennyksestä pelin alun väijytyksestä johtuen. Siinä varmaan useammalla kärsimättömällä saattoi mennä vähän pinna, mutta onnestahan tässä pelissä loppujen lopuksi on kiinni, että pääseekö räiskimään vihollista haluamallaan tavalla. Itse sain tyydyttäviä taistelukokemuksia kohde1:n valtauksen loppuvaiheessa, joiltakin 1.ryhmän jäseniltä kokemus jäi käsittääkseni vähän yksipuoliseksi odottamiseksi/kuolemiseksi.
2.kohde oli tähän 1.kohteen valtaukseen mennessä käsittääkseni tuhottu.
Taas 30min logistiikkaongelmia, kun sininen ryhmä meni joukkueellemme osoitetulla Bemarilla ensin heittimien asemille tuhoamaan vihollisen tiedusteluyksikköä, joka olikin jo tuhottu, ja sieltä mäki 124:lle, jossa loppuryhmää ja etenemisen alkamista saatiin odotella taas vähän aikaa. Kuulemma BLUFOR:ille oli saatavilla samanlaiset respa-mahdollisuudet kuin meille neukuillekkin, eli innostuneena odotin viimeisiä rähinöitä. Jos nyt saisi niitä "ShackTac"-hetkiä, täyttä sotaa ja räjähtelyä. Pääsisi elämään leffaa.
Valitettavasti itseltäni kokemus jäi siihen, sillä servu taisi valikoida minut heikoksi lenkiksi ja heitti hullut desyncit. Juoksentelin vähän aikaa kartan eteläisissä metsissä, kuuntelemassa radion puheista päätellen jo kuolleiden vihollisten puheita, he kun olivat jääneet paikoilleen niille sijoilleen kuin missä olivat kun minulla alkoi peli jumittaa. Ammuin RPG:lläkin kudin jo luultavasti tuhoutuneeseen Bradleyhin. Menin sitten kuuntelemaan vierestä kun miehistö höpisi jo luultavasti kuolleiden sotilaiden tarkkailuhuoneessa jälkimutinoitaan.
Itseltäni pelit jäivät siis vähän puolitiehen, mutta kokonaisuutena jäi hyvä maku suuhun peleistä. Kiitos vielä kaikille osallistuneille ja järjestäjille.
PS: pelissä nimeni on Nummi, foorumeilla Drumavatic.
Furean wrote:Pitää muistaa, että ruotsalaisethan pani melkein koko Suomen kansaa.
ruoste wrote:Dataa on saatava.
-
Batmobiili
- Posts: 28
- Joined: 25 Nov 2013, 14:35
Re: Suuri TvT tapahtuma 12.1.2014
Kiitos peleistä kaikille osallistuneille.Ei näitä isoja mappeja enää, vastustajia oli liian vähän kun kyseessä on 3 puolustettavaa kohdetta hotelliin pääsi kävelemällä ei minkään sortin vastarintaa.Seuraavalla kerralla olisi hyvä jos olisi 1 kohde kaupungin valtaus esim. Voisi olla myös joku pieni side missioni. Minun mielestä tämä oli väsyttävä peli odotin paljon enemmän tältä tvt matsilta. mitä mieltä te oltitte Kertokaa
Re: Suuri TvT tapahtuma 12.1.2014
Näin puolustajan näkökulmasta sanottuna tähän -> Vihollista (OPFOR) oli joka paikassa, jopa ilmeisesti kohde 2:lla ennen kuin 1 kohde oli edes vallattu. Tämä johti siihen että puolustajat joutuivat aika rajusti hajaantumaan ja se varmasti näkyikin juuri "tyhjyytenä" tietyissä paikoissa.Batmobiili wrote:
Kiitos peleistä kaikille osallistuneille.Ei näitä isoja mappeja enää, vastustajia oli liian vähän kun kyseessä on 3 puolustettavaa kohdetta hotelliin pääsi kävelemällä ei minkään sortin vastarintaa.Seuraavalla kerralla olisi hyvä jos olisi 1 kohde kaupungin valtaus esim. Voisi olla myös joku pieni side missioni. Minun mielestä tämä oli väsyttävä peli odotin paljon enemmän tältä tvt matsilta. mitä mieltä te oltitte Kertokaa
Tehtävän alkuperäinen "idea" olikin juuri se että kaikki, niin puolustajat kuin hyökkääjätkin taistelevat 1 kohde kerrallaan. Tämä "idea" hieman kärsi kun taisteluita käytiin jo kohde 2:n tasalla ja 1 kohteella ei oltu vielä edes nähty vihollista... ja se muuttikin pelin kulkua aivan erillaiseksi kuin itse oletin sen menevän. Itse sanoisinkin että tästä varmasti opittiin uutta ja siinä tulevassa eventissä näihin mainittuihin (tekniset ja pelilliset) asioihin on varmasti otettu oppia, ja pitääkin olla otettu.
ps. Kyllä siellä 1 kohteella oli porukkaa, tosin kuollutta ilmeisesti siinä vaiheessa kun pääsit sinne
pps. OPFOR:n heitinporukalle "hattua", äijät veti kyllä sillä putkella liikuttavan murhaavasti. Samalla koko OPFOR puolelle, kiitokset hyvästä vastuksesta!
Re: Suuri TvT tapahtuma 12.1.2014
Ihan jees peli vaikka meidän ryhmän äksöni koostui puskasissien jahtaamisesta joita ei ikinä nähty. Ihan lopussa saatiin tapettua yksi mutta sitäkään en itse nähny. Kohde 1 valtauksen jälkeen käveltiin kohde 2:selle ilman mitään vastarintaa mistään suunnasta. Ihmeteltiin siinä sitte vähän aikaa että mitä vittua ja ammuttiin triggeri laatikko paskaksi että kohde 2 tuhottu. Kuultiin että vihollista on (ehkä) kohde 1 ja 2 välissä ja otettiin siihen puollustukseen mutta ei sinne koskaan ketään tullut. Lähettiin siitä sitte käveleen kohti satamaa jälleen ilman mitään vastarintaa melkein satamalle asti kunnes peli päättyi laskuvarjojoukkojen onnistuneeseen operaatioon. Hei FJT ja Kuikka ois kiva tietää mitä te puollustitte? Oliko meillä samat kohteet?
Otetaan toki uusiksi ihan mahtava että saatiin näin paljo porukkaa kasaan.
Otetaan toki uusiksi ihan mahtava että saatiin näin paljo porukkaa kasaan.
Re: Suuri TvT tapahtuma 12.1.2014
Huoltojoukkueen raportti:
Joku perkele keksi keskeyttää leppoisat nokoset huoltorekan takatilassa ja meuhkasi jotain amerikkalaisten tukikohdasta. Kylkeä käännettyäni saapui komppanian varajohtaja Paavo meuhkaamaan, että käskynjaolle pitäisi saapua.
Käskynjaolla käytiin läpi kaikkea turhaa ja livistinkin pikaisesti silmien välttäessä tutkimaan olennaiset materiaalit piiloutuneena Mi8:n penkkirivistöjen väliin. Sieltähän sitä selvisi, että huolto tulee taas jälleen voittamaan tämän taistelun meille. Kerrankin oli otettu huomioon logistiikan tärkeys ja huollolle oli määritetty selkeät tehtävät ja komentoketju josta kysellä jatko-ohjeita!
Tästä riemastuneena kävinkin herättämässä kuski Calzun nukkumasta käynnissä olevan UAZ:n alta ja löysin pilotti JP:nkin hetkisen tutkittuani seikkailemasta ympäri leiriä epämääräinen kasa lääkintätarvikkeita taskussaan. Tehtiin pelin henki selväksi heti alkuunsa, että homma toimii niin kuin pitääkin ja joukot löytävät etulinjaan nopeasti.
Herättyäni uusilta nokosilta BRDM:n takatilasta, oli lähtöön aikaa 5min. Löysin jostain nurkalta lorvailemasta Komppanian radistin, jolle keksinkin heti ajettavaksi ammusrekan ja livistin itse BRDM:n suojaan. Lähtöhetken koitettua ajoimme taktista kiertoreittiä seuraten nopeasti ja tehokkaasti tulokynnykselle, jossa havaitsimme, että kaikki on taas kerran päin vittua.
Varakomentaja, jonka piti toimia Huollon päällikkönä, oli hukkunut suohon. Joku vaunukin oli jo tuhottu ja kommunikaatio ei pelannut niin mihinkään suuntaan. Noh, tässä vaiheessa huolto tekee mitä huollon on tehtävä, eli pisti leirin pystyyn ja pelasi pari kierrosta Marjapussia. Huijattuani itseni voittoon, aloimme Calzu, radisti Joveli ja minä vittuilemaan pilotille radiolla, kun muutakaan tekemistä ei tuntunut olevan. Jonkinlaisten täydennyksiltä saatujen tietojen perusteella totesimme, että on aika pelastaa päivä. Toimitimme huollon ajoneuvot lähemmäs etulinjaa, jätimme ne jalkaväen huomaan, dumppasimme radistin hoitamaan niitä ja tilasimme viiden tähden helikopterikuljetuksen tukikohtaan.
Tukikohtaan päästyämme, ja pilotin viskivaraston tyhjennettyämme, löysimme kuusen alta piilotettuna BMP-vaunun ja toimitimme sen etulinjaan sovittuun paikkaan. Valitettavasti myöhemmin selvisi, että 1. Joukkue oli onnistunut kadottamaan massiivisen tarkkaan karttapisteeseen jätetyn vaunun kokonaan.
Tässä vaiheessa lähdimme takaisin teelle tukikohtaan, josta löytyikin kasa innokkaita täydennyksiä etulinjaan. Pyydettyämme jalkaväeltä sopivan LZ:n suoritimme onnistuneen laskeutumisen täsmälleen sovittuun paikkaan. Valitettavasti tästä seurasi ilmeisesti Likaisten Jenkkien tiedustelun HE kranaatti helikopterin kylkeen ja kivääritulta perään. Seuranneen sekasorron aikana menetimme taka-ampujana urheasti toimineen Calzun, mutta onnistuimme haavoittuneina organisoimaan Mi8:n tuhoamisen, ettei viholliselle jäänyt arvokasta neuvostoteknologiaa tutkittavaksi.
Purtuamme hammasta ja vedettyämme huomattavan määrän taisteluhuumeita, pöllimme puun alle jemmatun UAZ:n ja lähdimme kohti tukikohtaa hakemaan parhaista ukrainalaisista varaosista kasatun varahelikopterin ja hetken päästä löysimme myös Calzun kaksoisveljen Calzu2:n täydentämään huoltoryhmäämme.
Seuraavan tunnin ajan suoritimme tiedustelua vihollisen alueelle ja hoidimme joukkojen täydennyksiä eturintamalle menestyksekkäästi. Jouduimme myös vihollistulen alaiseksi uudestaan, kun vihollisen sissit olivat päässeet tunkeutumaan linjojen läpi ja olivat varastamassa huoltoajoneuvojamme. Haavoituin jalkaan, mutta kivun innoittamana avasin tulen vihollista kohden ja samalla ohjeistin mukanamme olevat joukot hyökkäämään noita petturimaisia jenkkejä vastaan. Seuraavan puoli tuntia vietin tuskaisissa kivuissa jalka paskana, kun komppanian miehistöstä ei tuntunut löytyvän edes minkäänsortin poppamiestä.
Viimeisen 3. kohteen häämöttäessä havaitsimme, että jenkkien massiiviset vahvistukset saapuvat kohta päällemme ja joudumme vetäytymään. Eli nyt jos koskaan tarvitaan rohkeita toimia. Suoritimme tiedustelun 3. kohteen yllä ja havaitsimme sen suhteellisen tyhjäksi. Palattuamme tukikohtaan hakemaan täydennyksiä, löysimme sieltä reilun ryhmällisen laskuvarjojoukkoja. Ykskantaan totesimme, että ”Nyt on pojat voiton hetki käsillä ja pääsette tekemään sitä mihin teidät on koulutettu.”
Lensimme kohde 3:n eteläpuolelta n. 200m korkeudessa ja raivokkaiden "ULOS ULOS ULOS" huutojen raikuessa 15 laskuvarjoa aukesi helikopterin takana ja ei mennyt kuin 10min, niin radiossa raikui voitonhuudot, kun laskuvarjomiehet tuhosivat kohteen!
Kriel
Ryhmänjohtaja
Tukielementti
OPFOR
Joku perkele keksi keskeyttää leppoisat nokoset huoltorekan takatilassa ja meuhkasi jotain amerikkalaisten tukikohdasta. Kylkeä käännettyäni saapui komppanian varajohtaja Paavo meuhkaamaan, että käskynjaolle pitäisi saapua.
Käskynjaolla käytiin läpi kaikkea turhaa ja livistinkin pikaisesti silmien välttäessä tutkimaan olennaiset materiaalit piiloutuneena Mi8:n penkkirivistöjen väliin. Sieltähän sitä selvisi, että huolto tulee taas jälleen voittamaan tämän taistelun meille. Kerrankin oli otettu huomioon logistiikan tärkeys ja huollolle oli määritetty selkeät tehtävät ja komentoketju josta kysellä jatko-ohjeita!
Tästä riemastuneena kävinkin herättämässä kuski Calzun nukkumasta käynnissä olevan UAZ:n alta ja löysin pilotti JP:nkin hetkisen tutkittuani seikkailemasta ympäri leiriä epämääräinen kasa lääkintätarvikkeita taskussaan. Tehtiin pelin henki selväksi heti alkuunsa, että homma toimii niin kuin pitääkin ja joukot löytävät etulinjaan nopeasti.
Herättyäni uusilta nokosilta BRDM:n takatilasta, oli lähtöön aikaa 5min. Löysin jostain nurkalta lorvailemasta Komppanian radistin, jolle keksinkin heti ajettavaksi ammusrekan ja livistin itse BRDM:n suojaan. Lähtöhetken koitettua ajoimme taktista kiertoreittiä seuraten nopeasti ja tehokkaasti tulokynnykselle, jossa havaitsimme, että kaikki on taas kerran päin vittua.
Varakomentaja, jonka piti toimia Huollon päällikkönä, oli hukkunut suohon. Joku vaunukin oli jo tuhottu ja kommunikaatio ei pelannut niin mihinkään suuntaan. Noh, tässä vaiheessa huolto tekee mitä huollon on tehtävä, eli pisti leirin pystyyn ja pelasi pari kierrosta Marjapussia. Huijattuani itseni voittoon, aloimme Calzu, radisti Joveli ja minä vittuilemaan pilotille radiolla, kun muutakaan tekemistä ei tuntunut olevan. Jonkinlaisten täydennyksiltä saatujen tietojen perusteella totesimme, että on aika pelastaa päivä. Toimitimme huollon ajoneuvot lähemmäs etulinjaa, jätimme ne jalkaväen huomaan, dumppasimme radistin hoitamaan niitä ja tilasimme viiden tähden helikopterikuljetuksen tukikohtaan.
Tukikohtaan päästyämme, ja pilotin viskivaraston tyhjennettyämme, löysimme kuusen alta piilotettuna BMP-vaunun ja toimitimme sen etulinjaan sovittuun paikkaan. Valitettavasti myöhemmin selvisi, että 1. Joukkue oli onnistunut kadottamaan massiivisen tarkkaan karttapisteeseen jätetyn vaunun kokonaan.
Tässä vaiheessa lähdimme takaisin teelle tukikohtaan, josta löytyikin kasa innokkaita täydennyksiä etulinjaan. Pyydettyämme jalkaväeltä sopivan LZ:n suoritimme onnistuneen laskeutumisen täsmälleen sovittuun paikkaan. Valitettavasti tästä seurasi ilmeisesti Likaisten Jenkkien tiedustelun HE kranaatti helikopterin kylkeen ja kivääritulta perään. Seuranneen sekasorron aikana menetimme taka-ampujana urheasti toimineen Calzun, mutta onnistuimme haavoittuneina organisoimaan Mi8:n tuhoamisen, ettei viholliselle jäänyt arvokasta neuvostoteknologiaa tutkittavaksi.
Purtuamme hammasta ja vedettyämme huomattavan määrän taisteluhuumeita, pöllimme puun alle jemmatun UAZ:n ja lähdimme kohti tukikohtaa hakemaan parhaista ukrainalaisista varaosista kasatun varahelikopterin ja hetken päästä löysimme myös Calzun kaksoisveljen Calzu2:n täydentämään huoltoryhmäämme.
Seuraavan tunnin ajan suoritimme tiedustelua vihollisen alueelle ja hoidimme joukkojen täydennyksiä eturintamalle menestyksekkäästi. Jouduimme myös vihollistulen alaiseksi uudestaan, kun vihollisen sissit olivat päässeet tunkeutumaan linjojen läpi ja olivat varastamassa huoltoajoneuvojamme. Haavoituin jalkaan, mutta kivun innoittamana avasin tulen vihollista kohden ja samalla ohjeistin mukanamme olevat joukot hyökkäämään noita petturimaisia jenkkejä vastaan. Seuraavan puoli tuntia vietin tuskaisissa kivuissa jalka paskana, kun komppanian miehistöstä ei tuntunut löytyvän edes minkäänsortin poppamiestä.
Viimeisen 3. kohteen häämöttäessä havaitsimme, että jenkkien massiiviset vahvistukset saapuvat kohta päällemme ja joudumme vetäytymään. Eli nyt jos koskaan tarvitaan rohkeita toimia. Suoritimme tiedustelun 3. kohteen yllä ja havaitsimme sen suhteellisen tyhjäksi. Palattuamme tukikohtaan hakemaan täydennyksiä, löysimme sieltä reilun ryhmällisen laskuvarjojoukkoja. Ykskantaan totesimme, että ”Nyt on pojat voiton hetki käsillä ja pääsette tekemään sitä mihin teidät on koulutettu.”
Lensimme kohde 3:n eteläpuolelta n. 200m korkeudessa ja raivokkaiden "ULOS ULOS ULOS" huutojen raikuessa 15 laskuvarjoa aukesi helikopterin takana ja ei mennyt kuin 10min, niin radiossa raikui voitonhuudot, kun laskuvarjomiehet tuhosivat kohteen!
Kriel
Ryhmänjohtaja
Tukielementti
OPFOR