Musiikkiketju
- SpottedBill
- Posts: 948
- Joined: 31 Jul 2013, 16:23
- Contact:
Re: Musiikkiketju
“I do not love the bright sword for its sharpness, nor the arrow for its swiftness, nor the warrior for his glory. I love only that which they defend.” -J.R.R. Tolkien, The Two Towers
Re: Musiikkiketju
Kytkin <3Zathor wrote:
Re: Musiikkiketju
Kräähks.
Jaanpa nyt teillekkin, kun haluan vain päteä;
On tullut harrastettua tuota musiikin paskaa jo yli kaksikymmentä vuotta. Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle Queenista, se oli eka "the" bändi, josta dikkailin ihan "homona" Tirsk, vitsi. Sitten tuli joku vitun NIRVANA ja sitten piti mennä jo kitarakauppaan ja konservatorion pääsykokeisiin. No, pääsin konsikseen kolmannella yrittämällä, paskaakaan lahjoja, vaan perse edellä puuhun.
Konsiksessa aloitin klassisen kitaran näpyttelyn, sitä jaksoin kolme lukukautta. Sekin meinasi loppua ennen aikojaan, kun tungin käteni vahingossa oikohöylän teriin koulun puukäsityön tunnilla (se on siis vehje, jossa on sylinteri, jossa taas on kolme terää, jotka höyläävät puuta 10 000 kierrosta minuutissa). Klassisen kitaran vaihdoin bluesrock kitarointiin. Sitä jaksoin kaksi lukukautta... Soittotunteja kotona ja koulussa kertyi niin maan perkeleesti, mutta taidot eivät oikein ottaneet karttuakseen. Bändissäkin soittelin jo parikymmentä tuntia viikossa, genreskaala seikkaili suomipunkista blackmetalliin. Ei ILMEISESTI osattu päättää mitä halutaan. No, lopulta päädyttiin grungeen. Siinä ei tarvihtis loistaa soittotaidoilla, mutta biisirakenteet olivat genressä tarttuvia ja meisinki taattua. BÄndin nimi oli Trash!!! (kyllä, kolme huutomerkkiä). Se bändi jaksoi taivaltaa kolmisen vuotta ja muutaman keikan. Rumpali lähti, ei jaksanut katsoa sitä kun kitaristi ja basisti vaihteli soittimia kesken keikan.
No tämän jälkeen sitten taas mietittiin mitä tehdä. Pakko oli soittaa, mutta rumpalia ei ollut. No minä hyppäsin jakkaralle nollataidoilla ja olo oli heti kotoisa; mitä tahansa tekikään niin aina kuului ääni. JEI! Bassoon pyysin isoveljeä ja sitten mentiin, hänelläkin lähes nollataidot ko. soittimesta. Nimettiin pumppu edelliseen bändiin viitaten TRS, josta saadaan myös jäsenten nimet: Tarmo, Riffsi ja Spurgu (SpQ). Tuolla kokoonpanolla painettiin kymmenen vuotta ja kolmisensataa keikkaa. Omakustanteita tekaistiin yksi vuodessa ja juotiin ja treenattiin vitusti. Toiseksi viimeisellä keikalla solisti(lue holisti)kitaristi sitten veti överiviinat ja veli joutui paikkaamaan loppukeikan laulussa. Tässä vaiheessa menestystä alkoi tulla, keikat ulkomailla ja ruuhkasuomessa odotti, "manageri" oli juuri tämän kynnyksellä muutattanut nimen, ystäväbändin kitaristi keksi meille nimen "the Rain of Seattle" - siitä nimestä me tykättiin ja palon. Mutta viina vei. JIPII ja se siitä.
No, rummut rappusten alle kotiin ja vuoden ajan masentelua. Minut sitten kutsuttiin suomiPopProgeprojektiin "Kohina" soittamaan ja läksin, kun jotain oli pakko tehdä. Muuten ois jääny koko harrastus ja terapiamuoto. Hulluks oisin tullu. Sillä kokoonpanolla meni nelisen vuotta ja yksi omakustanne.
Linkin takaa pari demo-, EP- ja livenäytettä "TRS:n" ajoilta. https://www.dropbox.com/sh/00fcqj49t1tf ... f0eIa?dl=0
Nyttemmin soittelen edelleen veljen kanssa ysärihevirock (Footsteps of the Giants, kumarrus idoleille) projektissa ja parissa coverpumpussa. Toinen soittaa bluesia 50-luvulta tähän päivään ja toinen muuntaa kasarihevibiisejä akustisiksi balladeiksi. Pervoa. Joitain soittotaidon perusjuttuja on tarttunut matkalla, mutta suurimman osan teen edelleen väärin, eli omalla tavallani. Ehkä jaan jotain näistä nykyisien tekeleiden teoksia tuonnempana.
Halusin vain jakaa tämän teijjän kanssa; rakas on ollut "harrastus". Osittainen elämäntapa oikeastaan; kiltti äidin poika pääsee irroittelemaan ja leikkimään "syntijuttuja". Jos lapsenne joskus sekaantuu musiikkijuttuihin, tai ihan mihin tahansa harrastukseen, niin kannustakaa ja tukekaa. Mutta elkää painostako, antaa mennä omalla painollaan.
Jaanpa nyt teillekkin, kun haluan vain päteä;
On tullut harrastettua tuota musiikin paskaa jo yli kaksikymmentä vuotta. Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle Queenista, se oli eka "the" bändi, josta dikkailin ihan "homona" Tirsk, vitsi. Sitten tuli joku vitun NIRVANA ja sitten piti mennä jo kitarakauppaan ja konservatorion pääsykokeisiin. No, pääsin konsikseen kolmannella yrittämällä, paskaakaan lahjoja, vaan perse edellä puuhun.
Konsiksessa aloitin klassisen kitaran näpyttelyn, sitä jaksoin kolme lukukautta. Sekin meinasi loppua ennen aikojaan, kun tungin käteni vahingossa oikohöylän teriin koulun puukäsityön tunnilla (se on siis vehje, jossa on sylinteri, jossa taas on kolme terää, jotka höyläävät puuta 10 000 kierrosta minuutissa). Klassisen kitaran vaihdoin bluesrock kitarointiin. Sitä jaksoin kaksi lukukautta... Soittotunteja kotona ja koulussa kertyi niin maan perkeleesti, mutta taidot eivät oikein ottaneet karttuakseen. Bändissäkin soittelin jo parikymmentä tuntia viikossa, genreskaala seikkaili suomipunkista blackmetalliin. Ei ILMEISESTI osattu päättää mitä halutaan. No, lopulta päädyttiin grungeen. Siinä ei tarvihtis loistaa soittotaidoilla, mutta biisirakenteet olivat genressä tarttuvia ja meisinki taattua. BÄndin nimi oli Trash!!! (kyllä, kolme huutomerkkiä). Se bändi jaksoi taivaltaa kolmisen vuotta ja muutaman keikan. Rumpali lähti, ei jaksanut katsoa sitä kun kitaristi ja basisti vaihteli soittimia kesken keikan.
No tämän jälkeen sitten taas mietittiin mitä tehdä. Pakko oli soittaa, mutta rumpalia ei ollut. No minä hyppäsin jakkaralle nollataidoilla ja olo oli heti kotoisa; mitä tahansa tekikään niin aina kuului ääni. JEI! Bassoon pyysin isoveljeä ja sitten mentiin, hänelläkin lähes nollataidot ko. soittimesta. Nimettiin pumppu edelliseen bändiin viitaten TRS, josta saadaan myös jäsenten nimet: Tarmo, Riffsi ja Spurgu (SpQ). Tuolla kokoonpanolla painettiin kymmenen vuotta ja kolmisensataa keikkaa. Omakustanteita tekaistiin yksi vuodessa ja juotiin ja treenattiin vitusti. Toiseksi viimeisellä keikalla solisti(lue holisti)kitaristi sitten veti överiviinat ja veli joutui paikkaamaan loppukeikan laulussa. Tässä vaiheessa menestystä alkoi tulla, keikat ulkomailla ja ruuhkasuomessa odotti, "manageri" oli juuri tämän kynnyksellä muutattanut nimen, ystäväbändin kitaristi keksi meille nimen "the Rain of Seattle" - siitä nimestä me tykättiin ja palon. Mutta viina vei. JIPII ja se siitä.
No, rummut rappusten alle kotiin ja vuoden ajan masentelua. Minut sitten kutsuttiin suomiPopProgeprojektiin "Kohina" soittamaan ja läksin, kun jotain oli pakko tehdä. Muuten ois jääny koko harrastus ja terapiamuoto. Hulluks oisin tullu. Sillä kokoonpanolla meni nelisen vuotta ja yksi omakustanne.
Linkin takaa pari demo-, EP- ja livenäytettä "TRS:n" ajoilta. https://www.dropbox.com/sh/00fcqj49t1tf ... f0eIa?dl=0
Nyttemmin soittelen edelleen veljen kanssa ysärihevirock (Footsteps of the Giants, kumarrus idoleille) projektissa ja parissa coverpumpussa. Toinen soittaa bluesia 50-luvulta tähän päivään ja toinen muuntaa kasarihevibiisejä akustisiksi balladeiksi. Pervoa. Joitain soittotaidon perusjuttuja on tarttunut matkalla, mutta suurimman osan teen edelleen väärin, eli omalla tavallani. Ehkä jaan jotain näistä nykyisien tekeleiden teoksia tuonnempana.
Halusin vain jakaa tämän teijjän kanssa; rakas on ollut "harrastus". Osittainen elämäntapa oikeastaan; kiltti äidin poika pääsee irroittelemaan ja leikkimään "syntijuttuja". Jos lapsenne joskus sekaantuu musiikkijuttuihin, tai ihan mihin tahansa harrastukseen, niin kannustakaa ja tukekaa. Mutta elkää painostako, antaa mennä omalla painollaan.
Re: Musiikkiketju
Pitääkin kuunnella tarmo nuo piisit dropboxistasi.
Täällä AFIssahan on näitä musaharrastajia jonkin verran, pitää perustaa oma bändi afiin. Voidaan soittaa afi miiteissä aina ruusulaulua tai slayer covereita.
Ja lisää musaa ketjuun:
"This is The Hell, you dick!" Nerokasta.
Täällä AFIssahan on näitä musaharrastajia jonkin verran, pitää perustaa oma bändi afiin. Voidaan soittaa afi miiteissä aina ruusulaulua tai slayer covereita.
Ja lisää musaa ketjuun:
"This is The Hell, you dick!" Nerokasta.
Friend, were you a hero in the war?' I said 'No...but I served in a company of heroes'."
- Arma Finland
- Arma Finland
Re: Musiikkiketju
Ilmoittaudun rumpaliksi AFI-BAND officialiin. Tuplapolkimet löytyy teitä hevipoikia varten.
Furean wrote:Pitää muistaa, että ruotsalaisethan pani melkein koko Suomen kansaa.
ruoste wrote:Dataa on saatava.
Re: Musiikkiketju
No perkele. Vyöruusulaulu kiinnostaa aina.madreizka wrote:Pitääkin kuunnella tarmo nuo piisit dropboxistasi.
Täällä AFIssahan on näitä musaharrastajia jonkin verran, pitää perustaa oma bändi afiin. Voidaan soittaa afi miiteissä aina ruusulaulua tai slayer covereita.
Ja lisää musaa ketjuun:
"This is The Hell, you dick!" Nerokasta.
Perustetaan ihmeessä afibändi.
Re: Musiikkiketju
Mie tuon sitten cajonin ja rytmimunan.Nummi wrote:Ilmoittaudun rumpaliksi AFI-BAND officialiin. Tuplapolkimet löytyy teitä hevipoikia varten.
Re: Musiikkiketju
Kaksi vuotta kohta ulkosaunassa istuttuaan jo valmiiksi halpa settini varmaan lässähtää ensimmäisestä lyönnistä lahouttaan. Remontti vei soittohuoneen
Furean wrote:Pitää muistaa, että ruotsalaisethan pani melkein koko Suomen kansaa.
ruoste wrote:Dataa on saatava.
Re: Musiikkiketju
Voin tulla tuttajaksi AFi-the-armed-band -projektiin.
Tiedän, siinä viestissä on kirjoitusvirheitä! Mitäs sitten!?