"Let's put a smile on that face!..."
ARMA pelaajien määrä on ollut hienoisessa kasvussa, muutamastakin syystä johtuen, olemme silti erittäin pieni vähemmistö PC pelaamisessa. Muutaman kerran käynyt mielessä, eri asioiden yhteydessä, kysymys "miksi tätä jaksaa pelata?". Tai miksi, lainaten amerikan tovereilta, "Serious Fun" tyyppinen pelaaminen?
Haluaisinkin esittää muutaman kysymyksen kaikille AFI:n pelaajille: Kaikkiin ei tarvitse vastata...
- Mitä haet "tosissaan" pelaamisesta? Vaikka monesti hauskaakin on, niin varmasti monilla on muitakin syitä esim. kilpailu, tunnelma, autenttisuus, yhteistyö...
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin? "On" ei riitä vastaukseksi...
Toivon vastauksien olevan muiden pelaajien, jopa syvällisiä, mietteitä aiheista. Ja jotta saataisiin vastauksia vain aiheeseen liittyen jätetään muiden kommentoiminen sekä muiden viesteihin viittaaminen täysin pois, vastauksissa jaetaan muille vain omia näkökulmia. Mikäli tarpeettomia viestejä ilmestyy, ne poistetaan sekä äärimmäisenä ratkaisuna poistetaan koko keskustelu. Korjauksia/muutoksia paremmalla ajalla.
Miksi ARMA? Miksi AFI? "Why So Serious?"
Re: Miksi ARMA? Miksi AFI? "Why So Serious?"
Reserved...
Re: Miksi ARMA? Miksi AFI? "Why So Serious?"
- Mitä haet "tosissaan" pelaamisesta?
Varmaan taustalla on se tunne että olen osa suurempaa joukkoa joka toimii yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Välillä näkee myös eri aselajien yhteistoimintaa, mitä ei omana inttiaikana oikeastaan nähnyt (joskus myös itse pääsee niillä asseteilla vähän fiilistelemään). Myös autenttinen kalusto, kuinka se toimii ja pelin "tuntuma" ovat ainutlaatuisia.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
Kiinnostus kai syntyi alunperin kun tuli pelailtua OFP:n kampanjaa, sellaista kokemusta ei mistään muualta saanut. Joitakin vuosia kului ennenkuin ArmA1 parissa löytyi yhteisö missä pelailla cooppeja. Vuosien kuluessa kiinnostus geneerisiin arcaderäiskintöihin on hiipunut, niissä puuttui selkeä päämäärä, aseiden unlokkaus ja levutus jaksaa kiinnostaa vain tiettyyn pisteeseen. On vielä mainittava että editori ja modit mahdollistavat armoissa lähes mitä tahansa (=loputtomasti uutta pelattavaa), samaa voi sanoa harvasta pelistä.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin?
Omasta mielestä yleisesti ottaen on hyvä balanssi löydetty. Pienissä peleissä luonnostaan vapaampaa meininkiä, mutta isoissa matseissa on yksinkertaisesti pakko pitää melko tiukka organisaatio että hommasta tulee yhtään mitään. Jos joka kolmas-neljäs jätkä on kusella/jääkaapilla/seikkailee omiaan niin loput odottaa sitten jossain pyöritellen peukaloitaan odotellen että joukko saadaan liikkeelle ja jostain tehtävästä suoriutumaan.
Varmaan taustalla on se tunne että olen osa suurempaa joukkoa joka toimii yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Välillä näkee myös eri aselajien yhteistoimintaa, mitä ei omana inttiaikana oikeastaan nähnyt (joskus myös itse pääsee niillä asseteilla vähän fiilistelemään). Myös autenttinen kalusto, kuinka se toimii ja pelin "tuntuma" ovat ainutlaatuisia.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
Kiinnostus kai syntyi alunperin kun tuli pelailtua OFP:n kampanjaa, sellaista kokemusta ei mistään muualta saanut. Joitakin vuosia kului ennenkuin ArmA1 parissa löytyi yhteisö missä pelailla cooppeja. Vuosien kuluessa kiinnostus geneerisiin arcaderäiskintöihin on hiipunut, niissä puuttui selkeä päämäärä, aseiden unlokkaus ja levutus jaksaa kiinnostaa vain tiettyyn pisteeseen. On vielä mainittava että editori ja modit mahdollistavat armoissa lähes mitä tahansa (=loputtomasti uutta pelattavaa), samaa voi sanoa harvasta pelistä.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin?
Omasta mielestä yleisesti ottaen on hyvä balanssi löydetty. Pienissä peleissä luonnostaan vapaampaa meininkiä, mutta isoissa matseissa on yksinkertaisesti pakko pitää melko tiukka organisaatio että hommasta tulee yhtään mitään. Jos joka kolmas-neljäs jätkä on kusella/jääkaapilla/seikkailee omiaan niin loput odottaa sitten jossain pyöritellen peukaloitaan odotellen että joukko saadaan liikkeelle ja jostain tehtävästä suoriutumaan.
Re: Miksi ARMA? Miksi AFI? "Why So Serious?"
- Mitä haet "tosissaan" pelaamisesta? Vaikka monesti hauskaakin on, niin varmasti monilla on muitakin syitä esim. kilpailu, tunnelma, autenttisuus, yhteistyö...
Vaikka eräs luutnantti intissä aikanaan tokaisikin, että "Ei taida JP olla tiimipelaaja!", niin hän oli ehdottoman väärässä (ja muutenkin kyllä ihan mulkku, ei vaan sattumoisin just sillä hetkellä huvittanut lähteä eräällä rääkkimäisellä tiedusteluleirillä rämpimään pilkkopimeään metsään etsimään jotain saatanan kaivoa, kun olin juuri saanut ensimmäisen tilaisuuden reiluun kahteen vuorokauteen pistää vähän silmiä kiinni
). Nimittäin ainakin mitä pelaamiseen tulee, olen ehdottomasti tiimipelaamisen ystävä ja kaikenlaiset co-op pelit ovat aina olleet erittäin lähellä sydäntä.
Minulle "tosissaan" pelaaminen ei ole millään tasolla vähemmän hauskaa tai viihdyttävää kuin joidenkin aivottomien kasuaaliräiskäleiden pelaaminen, melkeinpä päinvastoin. Kun homma vähän vaatiikin omistautumista, opettelua ja kärsivällisyyttä, ja epäonnistumisen riski on todellinen, onnistumisen tunteet ovat paljon voimakkaampia ja mikäs sen mukavampaa kuin jakaa nämä onnistumisen (ja ajoittaiset epäonnistumisen...) tunteet muiden kanssa. Noin muutenkin kun peli on vähän vaativampi ja porukkaa on enemmän, jonkinlainen organisaatio ja kuri tulee ihan luonnostaan kun samanmieliset ihmiset kokoontuvat selvittämään yhdessä pelin asettamia haasteita.
Mitä autenttisuuteen tulee, niin vaikka noin yleisellä tasolla tykkään kyllä sotapornosta, jotkut FDF-jalkaväkiryynäykset minimaalisella kalustolla ovat juurikin sellaista touhua mitä en kaipaa. Aselajien yhteistoimintaa, eksoottisia skenaarioita, jänniä vehkeitä ja yksiköitä! Siitä minä tykkään. Vähän sama kuin kirjojen kanssa joita luen: elän tylsässä arkitodellisuudessa joka päivä, kun luen, miksi lukisin jotain realistista ankeilua, kun voin lukea kauas arkitodellisuudesta irroitettua ja loputtomasti jännempää sci-fiä tai fantasiaa?
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
ARMAn osalta syypää oli varmaan Kriel. Pitkään oltiin pelailtu omalla pienemmällä porukalla ARMA 2:sta ja Kriel oli aiemmin käynyt monesti pelailemassa LDD Kyllikin avoimissa peleissä ja kinunnut meikäläistäkin mukaan. En kuitenkaan oikein heti innostunut koska jotenkin olin saanut sellaisen kuvan, että heidän pelityylinsä olisi tosikkomaista inttilarppausta. Tämä ei tietenkään ollut lähelläkään totuutta sitten kun vihdoin peleihin lähdin mukaan (ainakaan avoimissa coopeissa), ja homma iski kyllä heti kuin miljoona volttia. Alussa pelattiin vaan puhtaalla FDF - modilla ilman ACEa tai ACREa, mutta sitten Kyllikin sisällä muodostui oma alaryhmänsä joka alkoi kikkailemaan ACE:n ja ACRE:n kanssa ja sitä kautta itsekin noihin modeihin tutustuin ja näin, että Tämä On Hyvä. Samaisen splinter groupin kautta jotenkin sitten aikanaan AFI:nkin peleihin eksyin ja siitä lähtien elämä on ollut pelkkää kurjuutta...
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin?
Yhden TugeXiin tässä ja sanon, että varsin hyvä balanssi on löydetty. Mitään ryppyotsaista inttilarppausta en kaipaa kankeine protokollineen tai hierarkioineen ja täysin avoimena peliyhteisönä meillä on muutenkin (onneksi? :p) aika paljon rajoituksia sen suhteen mitä voidaan pelaajiltamme vaatia. Kaiken kaikkiaan touhu on kuitenkin varsinkin isommissa tehtävissä suorastaan hämmästyttävän organisoitua.
Vaikka eräs luutnantti intissä aikanaan tokaisikin, että "Ei taida JP olla tiimipelaaja!", niin hän oli ehdottoman väärässä (ja muutenkin kyllä ihan mulkku, ei vaan sattumoisin just sillä hetkellä huvittanut lähteä eräällä rääkkimäisellä tiedusteluleirillä rämpimään pilkkopimeään metsään etsimään jotain saatanan kaivoa, kun olin juuri saanut ensimmäisen tilaisuuden reiluun kahteen vuorokauteen pistää vähän silmiä kiinni
). Nimittäin ainakin mitä pelaamiseen tulee, olen ehdottomasti tiimipelaamisen ystävä ja kaikenlaiset co-op pelit ovat aina olleet erittäin lähellä sydäntä. Minulle "tosissaan" pelaaminen ei ole millään tasolla vähemmän hauskaa tai viihdyttävää kuin joidenkin aivottomien kasuaaliräiskäleiden pelaaminen, melkeinpä päinvastoin. Kun homma vähän vaatiikin omistautumista, opettelua ja kärsivällisyyttä, ja epäonnistumisen riski on todellinen, onnistumisen tunteet ovat paljon voimakkaampia ja mikäs sen mukavampaa kuin jakaa nämä onnistumisen (ja ajoittaiset epäonnistumisen...) tunteet muiden kanssa. Noin muutenkin kun peli on vähän vaativampi ja porukkaa on enemmän, jonkinlainen organisaatio ja kuri tulee ihan luonnostaan kun samanmieliset ihmiset kokoontuvat selvittämään yhdessä pelin asettamia haasteita.
Mitä autenttisuuteen tulee, niin vaikka noin yleisellä tasolla tykkään kyllä sotapornosta, jotkut FDF-jalkaväkiryynäykset minimaalisella kalustolla ovat juurikin sellaista touhua mitä en kaipaa. Aselajien yhteistoimintaa, eksoottisia skenaarioita, jänniä vehkeitä ja yksiköitä! Siitä minä tykkään. Vähän sama kuin kirjojen kanssa joita luen: elän tylsässä arkitodellisuudessa joka päivä, kun luen, miksi lukisin jotain realistista ankeilua, kun voin lukea kauas arkitodellisuudesta irroitettua ja loputtomasti jännempää sci-fiä tai fantasiaa?
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
ARMAn osalta syypää oli varmaan Kriel. Pitkään oltiin pelailtu omalla pienemmällä porukalla ARMA 2:sta ja Kriel oli aiemmin käynyt monesti pelailemassa LDD Kyllikin avoimissa peleissä ja kinunnut meikäläistäkin mukaan. En kuitenkaan oikein heti innostunut koska jotenkin olin saanut sellaisen kuvan, että heidän pelityylinsä olisi tosikkomaista inttilarppausta. Tämä ei tietenkään ollut lähelläkään totuutta sitten kun vihdoin peleihin lähdin mukaan (ainakaan avoimissa coopeissa), ja homma iski kyllä heti kuin miljoona volttia. Alussa pelattiin vaan puhtaalla FDF - modilla ilman ACEa tai ACREa, mutta sitten Kyllikin sisällä muodostui oma alaryhmänsä joka alkoi kikkailemaan ACE:n ja ACRE:n kanssa ja sitä kautta itsekin noihin modeihin tutustuin ja näin, että Tämä On Hyvä. Samaisen splinter groupin kautta jotenkin sitten aikanaan AFI:nkin peleihin eksyin ja siitä lähtien elämä on ollut pelkkää kurjuutta...
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin?
Yhden TugeXiin tässä ja sanon, että varsin hyvä balanssi on löydetty. Mitään ryppyotsaista inttilarppausta en kaipaa kankeine protokollineen tai hierarkioineen ja täysin avoimena peliyhteisönä meillä on muutenkin (onneksi? :p) aika paljon rajoituksia sen suhteen mitä voidaan pelaajiltamme vaatia. Kaiken kaikkiaan touhu on kuitenkin varsinkin isommissa tehtävissä suorastaan hämmästyttävän organisoitua.
Re: Miksi ARMA? Miksi AFI? "Why So Serious?"
Mitä haet "tosissaan" pelaamisesta?
Itse pääsin pelaamaan OFPia silloinkun se ilmestyi ja oikeastaan sitä kautta simumaailmaan ja sittenkun FDF modi tuli, niin eihän sitä oltu ikinä nähty tyyliin että suomea edes mainittaisiin peleissä. Suuri rakkaus lentosimuihin syntyi myös IL2 kautta. Palaten kysymykseen, voisiko olla että minulla on joku aukko sisälläni jota täytetään "tosissaan" pelaamisella. Larppaamisesta en nyt kovin paljoa välitä, se että homma toimii onko sillä väliä, realistisuudesta kuitenkin tykkään ja paljon. Varsinkin tuommosia historiallisia skenaarioita on aina mukava pelata ja mukavempi niitä on pelata porukalla kuin yksin. Vietnam modi hox hox. Tiivistettynä: Rentoa meininkiä, toimivalla porukalla.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
No tämä taisi tulla tuossa yläpuolella samalla.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin?
Kyllä aika hyvä balanssi on pidetty, jos joku ottaa tommosesta "Voisitteko olla hiljempaa kun slotataan tai briiffataan." nokkiinsa niin pitää hoksata, että se on kaikille viihtyisempää ja vie vähemmän aikaa ja etenkin sille vetäjälle paljon mukavempi keskittyä. Tällä hetkellä ollaan hyvässä mallissa, mitä Joulusta asti olen porukassa ollut pelailemassa.
Itse pääsin pelaamaan OFPia silloinkun se ilmestyi ja oikeastaan sitä kautta simumaailmaan ja sittenkun FDF modi tuli, niin eihän sitä oltu ikinä nähty tyyliin että suomea edes mainittaisiin peleissä. Suuri rakkaus lentosimuihin syntyi myös IL2 kautta. Palaten kysymykseen, voisiko olla että minulla on joku aukko sisälläni jota täytetään "tosissaan" pelaamisella. Larppaamisesta en nyt kovin paljoa välitä, se että homma toimii onko sillä väliä, realistisuudesta kuitenkin tykkään ja paljon. Varsinkin tuommosia historiallisia skenaarioita on aina mukava pelata ja mukavempi niitä on pelata porukalla kuin yksin. Vietnam modi hox hox. Tiivistettynä: Rentoa meininkiä, toimivalla porukalla.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
No tämä taisi tulla tuossa yläpuolella samalla.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin?
Kyllä aika hyvä balanssi on pidetty, jos joku ottaa tommosesta "Voisitteko olla hiljempaa kun slotataan tai briiffataan." nokkiinsa niin pitää hoksata, että se on kaikille viihtyisempää ja vie vähemmän aikaa ja etenkin sille vetäjälle paljon mukavempi keskittyä. Tällä hetkellä ollaan hyvässä mallissa, mitä Joulusta asti olen porukassa ollut pelailemassa.
Re: Miksi ARMA? Miksi AFI? "Why So Serious?"
Nostetaas vanhaa ja mielenkiintoista threadia!
- Mitä haet "tosissaan" pelaamisesta?
"Serius fun." Pelaaminen ei ole itselle kovin totista eikä toivottavasti muillekaan, mutta kun suuri määrä pelaajia suhtautuu peleihin sillä tietyllä vakavuudella, syntyy hyvin tiivis ilmapiiri. Vaikka ollaan avoin yhteisö. Pesunkestävän pasifistin näkökulmasta peleissä on myös hauska häröillä sellaisen maanpuolustushenkisen porukan kanssa, johon tuskin törmäisi missään muussa yhteydessä ja jota tuntuu löytyvän aihepiirin ympäriltä loputtomasti.
Hyvin elämyksellistä pelaamista tämä on ja ne pienet hetket kaiken hajoilun seassa ovat se juttu.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
Mielestäni Armassa on kyse joukossa toimimisesta ja sen simuloimisessa. Tämän puhtaampaa tiimipeliä ei ole tullut vielä vastaan. Peleissä on aina hyvin ainutlaatuinen viba, kun asioita joudutaan lähestymään yllättävän samalla tavalla kuin oikeassa elämässäkin. Joudutaan miettimään hyvin tavanomaisia asioista, kuten minne jätetään autot, kuinka kauan siirtymiseen menee jne.
Räiskintäpelinä arma on paskaa, mutta kun 60 ihmistä onnistuu siirtymään kymmenen ajoneuvon moottorimarssissa ilman ongelmia parin kilometrin päähän, on onnistumisen tunne aika hämmentävän vahva. Tai kun kommunikointi useiden eri ryhmien ja aselajien välillä onnistuukin ilman ongelmia ja vittuuntumista.
Etenkin, jos on itse onnistunut organisoimaan onnistuneesti tuollaisen clusterfuckin. Saat tilatuksi radioitse siltä kilometrin päässä heittimen takana istuvalta pelaajalta kranaattia vihollisen niskaan tvt-peleissä jne.
Epäonnistuminen on myös hauskaa, kun epäonnistumisen syyn pystyy näkemään. Jälkiviisastelemalla oppii paljon.
Jotenkin vaan se, että Armassa on kaikki niin helvetin vaikeaa ja että esim. liikkeellelähtöä saattaa joutua odottamaan auton lavalla 20min, vaan viehättää. Monesti 10-15min taistelua edeltävä vaihe vie jopa yli tunnin ja ulkopuoliselle meininki näyttää varmasti järkyttävän tylsältä.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin? "On" ei riitä vastaukseksi...
Kaikille avoin yhteisö tuskin pystyisi järjestäytyneempään toimintaan peleissä ja organisointi on välttämätöntä ihan missä tilanteessa tahansa, kun tekijöitä on monta kymmentä. On ollut ihan mielenkiintoista seurata ns. AFI-pelityylin kehitystä. Yhteisössä opitaan ja sopeudutaan eri tilanteisiin, kuten nopeasti kasvaneisiin pelaajamääriin ihmeellisen lyhyessä ajassa.
- Mitä haet "tosissaan" pelaamisesta?
"Serius fun." Pelaaminen ei ole itselle kovin totista eikä toivottavasti muillekaan, mutta kun suuri määrä pelaajia suhtautuu peleihin sillä tietyllä vakavuudella, syntyy hyvin tiivis ilmapiiri. Vaikka ollaan avoin yhteisö. Pesunkestävän pasifistin näkökulmasta peleissä on myös hauska häröillä sellaisen maanpuolustushenkisen porukan kanssa, johon tuskin törmäisi missään muussa yhteydessä ja jota tuntuu löytyvän aihepiirin ympäriltä loputtomasti.
Hyvin elämyksellistä pelaamista tämä on ja ne pienet hetket kaiken hajoilun seassa ovat se juttu.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
Mielestäni Armassa on kyse joukossa toimimisesta ja sen simuloimisessa. Tämän puhtaampaa tiimipeliä ei ole tullut vielä vastaan. Peleissä on aina hyvin ainutlaatuinen viba, kun asioita joudutaan lähestymään yllättävän samalla tavalla kuin oikeassa elämässäkin. Joudutaan miettimään hyvin tavanomaisia asioista, kuten minne jätetään autot, kuinka kauan siirtymiseen menee jne.
Räiskintäpelinä arma on paskaa, mutta kun 60 ihmistä onnistuu siirtymään kymmenen ajoneuvon moottorimarssissa ilman ongelmia parin kilometrin päähän, on onnistumisen tunne aika hämmentävän vahva. Tai kun kommunikointi useiden eri ryhmien ja aselajien välillä onnistuukin ilman ongelmia ja vittuuntumista.
Etenkin, jos on itse onnistunut organisoimaan onnistuneesti tuollaisen clusterfuckin. Saat tilatuksi radioitse siltä kilometrin päässä heittimen takana istuvalta pelaajalta kranaattia vihollisen niskaan tvt-peleissä jne.
Epäonnistuminen on myös hauskaa, kun epäonnistumisen syyn pystyy näkemään. Jälkiviisastelemalla oppii paljon.
Jotenkin vaan se, että Armassa on kaikki niin helvetin vaikeaa ja että esim. liikkeellelähtöä saattaa joutua odottamaan auton lavalla 20min, vaan viehättää. Monesti 10-15min taistelua edeltävä vaihe vie jopa yli tunnin ja ulkopuoliselle meininki näyttää varmasti järkyttävän tylsältä.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin? "On" ei riitä vastaukseksi...
Kaikille avoin yhteisö tuskin pystyisi järjestäytyneempään toimintaan peleissä ja organisointi on välttämätöntä ihan missä tilanteessa tahansa, kun tekijöitä on monta kymmentä. On ollut ihan mielenkiintoista seurata ns. AFI-pelityylin kehitystä. Yhteisössä opitaan ja sopeudutaan eri tilanteisiin, kuten nopeasti kasvaneisiin pelaajamääriin ihmeellisen lyhyessä ajassa.
Ja ennemmin lyödä lyötyy kuin joutuu sen kenkiin - lajin luonto vai ajan henki?
Re: Miksi ARMA? Miksi AFI? "Why So Serious?"
- Mitä haet "tosissaan" pelaamisesta?
Kyllä se on se yhdessä tekemisen tunne. On vain mahtavaa pelata tätä peliä samanhenkisen porukan kanssa ja jauhaa sitten paskaa spectassa/jälkipeleissä. Lisäksi todella harvoin mikään tehtävä on samanlainen; eri johtajat, eri roolit jne. Vaikkakin pelissä on paljon odottelua yms. niin porukan rp-meininki on usein hauskaa. Lisäksi "hyvä" läppä tekee näistä odotteluistakin hauskaa. Lisäksi tietenkin ne pienet loistavat tilanteet tehtävissä (enkä tarkoita sitä kun ensimmäinen sua kohti osunut luoti/räjähde tekee susta muusia). Vaikkakin olen jo pelannut melko aktiivisesti nelisen kuukautta, on vielä paljon rooleja jota en ole juurikaan pelannut, kuten ilma-assetit, epäsuora ja JJ. Eli tekemistä/oppimista riittää.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
Kaittu/Kai sai minut liittymään ensimmäisen kerran Afin peleihin ja siitä lähtien se on ollut menoa. Ennen tätä ei ollut tietoa, että tällaista voi edes pelata ilman että kuulut johonkin tosi sisäsiittoiseen/vaikea pääsyiseen porukkaan.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin? "On" ei riitä vastaukseksi.
Ei todellakaan liian organisoitua. Pääasia, että saadaan tehtävät päälle mahdollisimman vähällä härväilyllä. Hauskaahan tänne todennäköisesti kaikki ovat tulleet pitämään ja pidetään se sellaisena. Jos haluaa harrastaa sulkeisia yms. hierarkioita, joissa pitää taistella/ansaita paikkansa, niin sellaisia varmasti löytyy halukkaille. Tämä on kuitenkin huikeata, että meillä on viikkopeleissä lähes poikkeuksetta 70-85 pelaajaa, ja itse pidän erityisesti tvt-matseista, jonka tämä mahdollistaa viikoittain. Kunhan vain vielä saisimme slotauksen pidettyä hiljaisena ja slotit (ne JJ + muut vaikeammin täytettävät) täytettyä ilman liiallista odottelua. Tehtävän aluissa nyt kuitenkin tuppaa menemään aikaa monien pienien härväilyjen/kaatuilujen/arma yms. takia.
Kyllä se on se yhdessä tekemisen tunne. On vain mahtavaa pelata tätä peliä samanhenkisen porukan kanssa ja jauhaa sitten paskaa spectassa/jälkipeleissä. Lisäksi todella harvoin mikään tehtävä on samanlainen; eri johtajat, eri roolit jne. Vaikkakin pelissä on paljon odottelua yms. niin porukan rp-meininki on usein hauskaa. Lisäksi "hyvä" läppä tekee näistä odotteluistakin hauskaa. Lisäksi tietenkin ne pienet loistavat tilanteet tehtävissä (enkä tarkoita sitä kun ensimmäinen sua kohti osunut luoti/räjähde tekee susta muusia). Vaikkakin olen jo pelannut melko aktiivisesti nelisen kuukautta, on vielä paljon rooleja jota en ole juurikaan pelannut, kuten ilma-assetit, epäsuora ja JJ. Eli tekemistä/oppimista riittää.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
Kaittu/Kai sai minut liittymään ensimmäisen kerran Afin peleihin ja siitä lähtien se on ollut menoa. Ennen tätä ei ollut tietoa, että tällaista voi edes pelata ilman että kuulut johonkin tosi sisäsiittoiseen/vaikea pääsyiseen porukkaan.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin? "On" ei riitä vastaukseksi.
Ei todellakaan liian organisoitua. Pääasia, että saadaan tehtävät päälle mahdollisimman vähällä härväilyllä. Hauskaahan tänne todennäköisesti kaikki ovat tulleet pitämään ja pidetään se sellaisena. Jos haluaa harrastaa sulkeisia yms. hierarkioita, joissa pitää taistella/ansaita paikkansa, niin sellaisia varmasti löytyy halukkaille. Tämä on kuitenkin huikeata, että meillä on viikkopeleissä lähes poikkeuksetta 70-85 pelaajaa, ja itse pidän erityisesti tvt-matseista, jonka tämä mahdollistaa viikoittain. Kunhan vain vielä saisimme slotauksen pidettyä hiljaisena ja slotit (ne JJ + muut vaikeammin täytettävät) täytettyä ilman liiallista odottelua. Tehtävän aluissa nyt kuitenkin tuppaa menemään aikaa monien pienien härväilyjen/kaatuilujen/arma yms. takia.
sotakalusto:
ASUS Prime Z270-A
i7-7700k@4,9GHz, Kraken X62
32Gb DD4-3200Mhz
1080Ti OC
Samsung Odyssey G9
Beyerdynamic DT 1990 Pro, Blue Yeti, Logitech G Pro, Roccat RYOS MK Pro
ASUS Prime Z270-A
i7-7700k@4,9GHz, Kraken X62
32Gb DD4-3200Mhz
1080Ti OC
Samsung Odyssey G9
Beyerdynamic DT 1990 Pro, Blue Yeti, Logitech G Pro, Roccat RYOS MK Pro
Re: Miksi ARMA? Miksi AFI? "Why So Serious?"
- Mitä haet "tosissaan" pelaamisesta?
Syvälliseksi tässä aiheessa helposti menee, koska itse en voi rehellisesti väittää tietäväni, mikä kaikki armassa kiehtoo ja miksi! Sen voin sanoa, että varmasti on helvetin hauskaa.
Arman peluu mahdollistaa omaan työmoraaliini "tyydyttävämmän" pelaamisen muodon. En pidä kilpailusta, en jaksa grindaamista, enkä välitä peleistä joissa ei tunnu olevan tavoitetta. Haluan kuitenkin pelata videopelejä, sillä rakastan fantastisuutta, ja pidän immersion tunteesta.
Arma on minulle kuin tarkoitettu, sillä siinä voi ottaa työkseen "projekteja", jotka myönnettäkööt eivät välttämättä koskaan valmistu, mutta ovat silti lähemmin verrattavissa artistisiin taideteoksiin niiden vaatiman työetiikan kannalta, kuin muiden videopelejen tavoitteisiin ja palkintoihin. Kun armaan (ja täten siis AFI:in, minun tapauksessani) pistää aikaa, siitä tulee oikeasti hyvä fiilis, sellainen fiilis että on tehnyt jonkinlaisen eheän kokonaisuuden, joka on kaiken lisäksi tarkoitettu useammille ihmisille, ei vain itselle! Harrastuksena tämä on minulle kuin vapaa-ajan nikkarointi toimistotyöläiselle, tässä tuntuu siltä, että tavoitteet ovat saavutettavissa ja ne tuntuvat hyvältä kun ne saavuttaa.
Afissa on myös loistava sulatusuuni (kuten Tonto tuolla ylempänä sanoi) erilaisia suomalaisia videopelaajia, jotka kaikki tulevat toimeen ja pystyvät käymään hissimusiikin soidessa syvällisiäkin keskusteluja pasifismista kello kolmelta aamuyöllä. Myönnettäkööt, ehkä se kolmelta aamuyöllä-kohta ei ole se ihanteellisin, mutta tärkeintä on huomata mielestäni se, kuinka hienosti tässä kasvavassa yhteisössä porukka tulee toimeen keskenään, ja on valmis käymään järkevää keskustelua kohteliaisuuden sallimissa rajoissa (lipsahduksiakin tietysti löytyy).
Varmasti yhtenä arma-nautintoni peruspilareista toimii tietysti voimafantasia, syvälle haudattuna ehkä, mutta sieltä se luultavasti löytyy. Samanlainen voimafantasia, mikä saa supersankarileffat tuntumaan hyvältä. Se sama voimafantasia, joka saa Django Unchainedia katsoessa nauramaan, kun päähenkilö tuntuu kylmällä välinpitämättömyyden ja kostonhalun sekoituksella tappavan kokonaisen armeijan rasisteja.
Aseethan ovat voimantunteesta nauttivan pahin ansa, ja niihin rakastuu ja sekoaa ihmisiä, jotka voisivat olla kotona nauttimassa hyvästä supersankarileffasta lääkkeeksi. Supersankarileffoissa ja aseissa kun on hengenvaarallisia eroja, itse valitsen supersankarileffat vapaa-ajanviettotavakseni, ja lisälääkkeeksi sitten arman immersiivistä paukuttelua ja räjähtelyä.
Ehkä tällä tavoin vältyn isänmaallisuuden ja sankarillisuuden nimissä miljooniksi hiukkasiksi hajoamiselta Gradin iskiessä.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
Dslyexci. Päädyinpä joku kaunis päivä lukiolaisen tylsässä ilta-datailussani katsomaan sen miehen videoita, tilasin mokoman (olen Youtube-suurkuluttaja), ja siitä alkoi hidas siirtyminen arman pariin.
Peleihin minut kutsui aikanaan DayZ (modi) kaverinani toiminut Sheriff, joka täällä peleissäkin on aikoinaan näkynyt. Bongasi steamista "ACE Finland" (tai mikä se nimi nyt olikaan aikoinaan) ryhmän ja ajatteli, että täältä sitä taktisuutta nyt saadaan. Oikeassahan hän oli.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin?
Pelityyli on juuri niin organisoitua, kuin sen tulee ikinä olla avoimessa yhteisössä. Uskon, että olemme AWATS:iin siirtymisen jälkeen löytäneet meille sopivan formaatin pelata armaa, eikä siitä ole näillä näkymin tarvetta siirtyä pois. Yhteisön kehitystiimeissä on perhanan fiksua ja hienoa jälkeä tekevää porukkaa, jotka vievät vapaa-ajanviettotapamme laatua tasaisin nytkäyksin ylöspäin.
Syvälliseksi tässä aiheessa helposti menee, koska itse en voi rehellisesti väittää tietäväni, mikä kaikki armassa kiehtoo ja miksi! Sen voin sanoa, että varmasti on helvetin hauskaa.
Arman peluu mahdollistaa omaan työmoraaliini "tyydyttävämmän" pelaamisen muodon. En pidä kilpailusta, en jaksa grindaamista, enkä välitä peleistä joissa ei tunnu olevan tavoitetta. Haluan kuitenkin pelata videopelejä, sillä rakastan fantastisuutta, ja pidän immersion tunteesta.
Arma on minulle kuin tarkoitettu, sillä siinä voi ottaa työkseen "projekteja", jotka myönnettäkööt eivät välttämättä koskaan valmistu, mutta ovat silti lähemmin verrattavissa artistisiin taideteoksiin niiden vaatiman työetiikan kannalta, kuin muiden videopelejen tavoitteisiin ja palkintoihin. Kun armaan (ja täten siis AFI:in, minun tapauksessani) pistää aikaa, siitä tulee oikeasti hyvä fiilis, sellainen fiilis että on tehnyt jonkinlaisen eheän kokonaisuuden, joka on kaiken lisäksi tarkoitettu useammille ihmisille, ei vain itselle! Harrastuksena tämä on minulle kuin vapaa-ajan nikkarointi toimistotyöläiselle, tässä tuntuu siltä, että tavoitteet ovat saavutettavissa ja ne tuntuvat hyvältä kun ne saavuttaa.
Afissa on myös loistava sulatusuuni (kuten Tonto tuolla ylempänä sanoi) erilaisia suomalaisia videopelaajia, jotka kaikki tulevat toimeen ja pystyvät käymään hissimusiikin soidessa syvällisiäkin keskusteluja pasifismista kello kolmelta aamuyöllä. Myönnettäkööt, ehkä se kolmelta aamuyöllä-kohta ei ole se ihanteellisin, mutta tärkeintä on huomata mielestäni se, kuinka hienosti tässä kasvavassa yhteisössä porukka tulee toimeen keskenään, ja on valmis käymään järkevää keskustelua kohteliaisuuden sallimissa rajoissa (lipsahduksiakin tietysti löytyy).
Varmasti yhtenä arma-nautintoni peruspilareista toimii tietysti voimafantasia, syvälle haudattuna ehkä, mutta sieltä se luultavasti löytyy. Samanlainen voimafantasia, mikä saa supersankarileffat tuntumaan hyvältä. Se sama voimafantasia, joka saa Django Unchainedia katsoessa nauramaan, kun päähenkilö tuntuu kylmällä välinpitämättömyyden ja kostonhalun sekoituksella tappavan kokonaisen armeijan rasisteja.
Aseethan ovat voimantunteesta nauttivan pahin ansa, ja niihin rakastuu ja sekoaa ihmisiä, jotka voisivat olla kotona nauttimassa hyvästä supersankarileffasta lääkkeeksi. Supersankarileffoissa ja aseissa kun on hengenvaarallisia eroja, itse valitsen supersankarileffat vapaa-ajanviettotavakseni, ja lisälääkkeeksi sitten arman immersiivistä paukuttelua ja räjähtelyä.
Ehkä tällä tavoin vältyn isänmaallisuuden ja sankarillisuuden nimissä miljooniksi hiukkasiksi hajoamiselta Gradin iskiessä.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
Dslyexci. Päädyinpä joku kaunis päivä lukiolaisen tylsässä ilta-datailussani katsomaan sen miehen videoita, tilasin mokoman (olen Youtube-suurkuluttaja), ja siitä alkoi hidas siirtyminen arman pariin.
Peleihin minut kutsui aikanaan DayZ (modi) kaverinani toiminut Sheriff, joka täällä peleissäkin on aikoinaan näkynyt. Bongasi steamista "ACE Finland" (tai mikä se nimi nyt olikaan aikoinaan) ryhmän ja ajatteli, että täältä sitä taktisuutta nyt saadaan. Oikeassahan hän oli.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin?
Pelityyli on juuri niin organisoitua, kuin sen tulee ikinä olla avoimessa yhteisössä. Uskon, että olemme AWATS:iin siirtymisen jälkeen löytäneet meille sopivan formaatin pelata armaa, eikä siitä ole näillä näkymin tarvetta siirtyä pois. Yhteisön kehitystiimeissä on perhanan fiksua ja hienoa jälkeä tekevää porukkaa, jotka vievät vapaa-ajanviettotapamme laatua tasaisin nytkäyksin ylöspäin.
Furean wrote:Pitää muistaa, että ruotsalaisethan pani melkein koko Suomen kansaa.
ruoste wrote:Dataa on saatava.
-
Hinderella
- Posts: 20
- Joined: 30 Dec 2014, 04:49
- Location: Raahe
Re: Miksi ARMA? Miksi AFI? "Why So Serious?"
- Mitä haet "tosissaan" pelaamisesta?
Tosissaan pelaaminen tuo suurempia tunteita. Epäonnistuminen, onnistuminen ja kaikki muu tuntuu voimallisemmin. Normaali arcadegrindaaminen on jo niin nähtyä, niin sanotusti helposti masteroitua.
"Tosissaan pelaaminen" heijastuu itseasiassa oikeaan elämäänkin. Uskallus tarttua uusiin haasteisiin AFI:n peleissä heijastuu uskallukseen tarttua uusiin haasteisiin esimerkiksi työelämässä.
Itse olen muuttunut oma-aloitteisemmaksi ja vastuuntuntoisemmaksi irl.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
Tyydyttävämpää yhteisöllistä vääntöä.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin?
Sopivasti organisoitua, ei mennä liian pv-tyylillä vaan tietty rentous pidetään mukana.
Tosissaan pelaaminen tuo suurempia tunteita. Epäonnistuminen, onnistuminen ja kaikki muu tuntuu voimallisemmin. Normaali arcadegrindaaminen on jo niin nähtyä, niin sanotusti helposti masteroitua.
"Tosissaan pelaaminen" heijastuu itseasiassa oikeaan elämäänkin. Uskallus tarttua uusiin haasteisiin AFI:n peleissä heijastuu uskallukseen tarttua uusiin haasteisiin esimerkiksi työelämässä.
Itse olen muuttunut oma-aloitteisemmaksi ja vastuuntuntoisemmaksi irl.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
Tyydyttävämpää yhteisöllistä vääntöä.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin?
Sopivasti organisoitua, ei mennä liian pv-tyylillä vaan tietty rentous pidetään mukana.
Mitehän minä taas kuolin?
Re: Miksi ARMA? Miksi AFI? "Why So Serious?"
- Mitä haet "tosissaan" pelaamisesta?
Realismia tiettyyn pisteeseen asti. Realismi-nupin säädön oikea kohta lienee hyvin henkilökohtainen juttu. Silti mun mielstä AFI tasapainoilee asian kanssa oikein hyvin. Välillä enemmän realismia, välillä vähemmän.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
Pikkupojasta lähtien jostain syystä sotajutut kiinnostanut. Siinä mielessä ristiriitaista kun kuitenkin kokee olevansa pasifisti. Ehkä se on juuri se, että kun oma ymmärys sotien aiheuttamasta kärsimyksestä on lisääntynyt niin sitä myöten näkee läpi propagandan ja sankaritarinoiden. Silti sodan simuloiminen virtuaalisesti on yksi jännempiä kokemuksia mihin oon törmännyt. AFI on kyllä tarjonnut kaiken sen mitä tälleen 10 v. tauon jälkeen pelaamisen uudelleen aloittavan on tarvinnut. Avoimuus oli suuri helpotus, kun oletin, että tännekin tarvitaan jonkinlaisen hakemusprosessin läpikäymistä. Avoimena yhteisönä AFI:n pelit ovat laadukkaita ja yhteisö toimii (yllättävän) hyvin yhteen vaikka pelaajia on erittäin erillaisista lähtökohdista mukana.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin?
Tällä hetkellä AFI toimii mielstäni melko sopivalla tasolla. Ehkä pieni tiukennus paikallaan, jossa olisi enemmän standardisoituja toimintatapoja ja ehkä jonkinlainen soveltuvuusportaikko tiettyihin rooleihin. Tosin, nytkin homma tuntuu toimivan hyvin (mitä nyt johtajia aina puuttuu). Toivoisin, että porukka tulisi paikalla sillä mentaliteetilla, että se mitä tehdään niin tehdään kunnolla. Laatu ennen määrä niinsanotusti. Itse voisin illan aikana mielummin pelata yksi pitkä immersiivinen tehtävä kuin yrittää suoriutua kolmesta tehtävästä vähän sinnepäin. Huomaan, että oma preferenssi on selkeästi siirtymässä massiivisten, hyvin mietittyjen ja toteutettujen tehtävisen suuntaan. Massiiviset pelit tosin vaativat pelaajilta panostusta ja sitoutumista. AFI:ssa ehkä eniten harmittavat ne kerrat kun muuten hyvän kokemuksen pilaavat selvästi kännissä olevat pelaajat (pieni sievä ei nyt haittaa mitään, mutta jos jo sössöttää ja sekoilee niin voisi miettiä mikä se oma pelillinen anti on?) tai pelaaja joka asenne on niin pielessä, että pilaa omilla kommenteilla muidenkin pelikokemuksen. Hieman myös yleinen negatiivisuus yllättänyt, porukka valittaa kovaan ääneen aika pienistäkin asioista? Silti AFI:ssa on niin paljon hyviä ja hienoja juttuja, että em. jutut eivät juuri vaikuta pidemmän päällä.
Realismia tiettyyn pisteeseen asti. Realismi-nupin säädön oikea kohta lienee hyvin henkilökohtainen juttu. Silti mun mielstä AFI tasapainoilee asian kanssa oikein hyvin. Välillä enemmän realismia, välillä vähemmän.
- Mikä sai sinut kiinnostumaan taktisemmasta ja organisoidummasta pelityylistä?
Pikkupojasta lähtien jostain syystä sotajutut kiinnostanut. Siinä mielessä ristiriitaista kun kuitenkin kokee olevansa pasifisti. Ehkä se on juuri se, että kun oma ymmärys sotien aiheuttamasta kärsimyksestä on lisääntynyt niin sitä myöten näkee läpi propagandan ja sankaritarinoiden. Silti sodan simuloiminen virtuaalisesti on yksi jännempiä kokemuksia mihin oon törmännyt. AFI on kyllä tarjonnut kaiken sen mitä tälleen 10 v. tauon jälkeen pelaamisen uudelleen aloittavan on tarvinnut. Avoimuus oli suuri helpotus, kun oletin, että tännekin tarvitaan jonkinlaisen hakemusprosessin läpikäymistä. Avoimena yhteisönä AFI:n pelit ovat laadukkaita ja yhteisö toimii (yllättävän) hyvin yhteen vaikka pelaajia on erittäin erillaisista lähtökohdista mukana.
- Onko nykyinen pelityyli liian organisoitua vai päinvastoin?
Tällä hetkellä AFI toimii mielstäni melko sopivalla tasolla. Ehkä pieni tiukennus paikallaan, jossa olisi enemmän standardisoituja toimintatapoja ja ehkä jonkinlainen soveltuvuusportaikko tiettyihin rooleihin. Tosin, nytkin homma tuntuu toimivan hyvin (mitä nyt johtajia aina puuttuu). Toivoisin, että porukka tulisi paikalla sillä mentaliteetilla, että se mitä tehdään niin tehdään kunnolla. Laatu ennen määrä niinsanotusti. Itse voisin illan aikana mielummin pelata yksi pitkä immersiivinen tehtävä kuin yrittää suoriutua kolmesta tehtävästä vähän sinnepäin. Huomaan, että oma preferenssi on selkeästi siirtymässä massiivisten, hyvin mietittyjen ja toteutettujen tehtävisen suuntaan. Massiiviset pelit tosin vaativat pelaajilta panostusta ja sitoutumista. AFI:ssa ehkä eniten harmittavat ne kerrat kun muuten hyvän kokemuksen pilaavat selvästi kännissä olevat pelaajat (pieni sievä ei nyt haittaa mitään, mutta jos jo sössöttää ja sekoilee niin voisi miettiä mikä se oma pelillinen anti on?) tai pelaaja joka asenne on niin pielessä, että pilaa omilla kommenteilla muidenkin pelikokemuksen. Hieman myös yleinen negatiivisuus yllättänyt, porukka valittaa kovaan ääneen aika pienistäkin asioista? Silti AFI:ssa on niin paljon hyviä ja hienoja juttuja, että em. jutut eivät juuri vaikuta pidemmän päällä.
"Vihollisen paras ase on oma krh" - Acidizer